On otettu verta, pissattu purkkiin, mitattu verenpaineet ja hemoglobiinit. Tulos: Minulla ei ole Hiviä eikä kuppaa. Pissanäytteessä kaikki ok, verenpaine ok, hemoglobiini oli pudonnut niinkin alas kuin 113:en. Nyt olemme siis Voten kanssa rautakuurilla. Ongelmaksi tosin meinaa muodostua se missä välissä päivää lääkkeen ottaa. Kun lääke pitäisi ottaa joko tunti ennen ruokailua tai kaksi tuntia ruokailun jälkeen. Ja minä syön keskimäärin 2h välein. Hoitajan mukaan monet ottavat lääkkeen illalla, mutta eilen tulin kotiin töistä vasta puoli seitsemän maissa, söin, kävin saunassa ja menin nukkumaan melkein heti perään. J tosin ystävällisesti valisti, että pääasia on ettei ota rautatabletin kanssa samaan aikaan maitoa.

Syy kalpeuteen ja väsymykseen siis selvisi. Olen ihan oikeasti näyttänyt ihan hirveälle varmaan viimeisen kuukauden. Josko se tästä alkais sitten helpottaa..

Votella oli kaikki hyvin. Kuunneltiin hoitajan kanssa sydänääniä. Joku ADHD sieltä varmaan on tulossa, kun jo ultrassa viikolla 12+ pyöri kun väkkärä ja sama tahti jatkui eilen. Neuvolan täti sai tosissaan tehdä töitä että sai äänet kunnolla kuuluviin. Melkein kuulkaa tuli tippa linssiin. Ja ainoa mitä pystyin ajattelemaan, oli se että Mies missasi tämän. Seuraava ultra on muuten ensi tiistaina. Sinne Mies toivon mukaan pääsee, vaikka aika keskellä päivää onkin.

Syy siihen etten ole vielä varmuudella tuntenut Voten potkuja, on se että istukka on kuulemma edessä, ja tämä "vaimentaa iskuja". Voi kuulemma kestää jopa kuukauden verran että vauvan liikkeet tuntuvat. Ja pari viime päivää on kiire ja stressi töissä saanut aikaan supistuksia, yksi oli jo sen verran kova, että tahtia piti ihan hiljentää. Ei parane enää aropupun lailla kirmailla pitkin tehdasta..

Koitan kirjoitella jotain muutakin kuin näitä raskausjuttuja, jaksa kohta pirukaan täällä pyöriä, kun kaikki jutut pyörii navan alla. Ensi viikolla edellä on työmatka Espanjaan ja seuraavalla lomareissu Italiaan J:n kanssa. Ja loppukuusta kuhertelemme vuorokauden Miehen kanssa Tallinnassa. Sittenpä elämä taitaa rauhoittua ja voimme keskittyä mahan kasvatteluun.