Olen mankeloinut ja pyykännyt lakanoita urakalla eilisen ja tämän päivän. Lakanoita kellarin kuivaushuoneeseen viedessäni huomasin jälleen kerran, miten rumia petivaatteita ihmisillä on. Itse en kehtaisi moisia laittaa sänkyyni saati sitten viedä minnekään muiden näkyville kuivumaan.

Minä olen nimittäin lakanasnobi. Pussilakanat ja lakanat ovat heikkouteni. Minulla on niitä kaapillinen. Toinen toistaan ihanampia. Uusimpina parit Finlaysonin satiiniset ihanuudet. Yhdet pussilakanat teetätin mittatilauksena Kiinassa, kun löysin ihanaa kangasta. Hobby Hallin kuvastot olivat entisaikaan varma nakki, jokaisessa kuvastossa oli toinen toistaan kauniimpia pussilakanoita. Ostamista hillitsi ainoastaan kaappitilan vähyys ja pieni budjetti.

Ennen suosikkikodinkoneeni, mankelin, saapumista talouteeni, silitin lakanat. En vaan voi kotioloissa nukkua ryppyisissä lakanoissa. Nykyään siis mankeloin. Ja viikkaan lakanat kauniisiin pinoihin kaappiin. Nyttemmin tosin kaappitila alkaa olla niukilla, kun talouteen on tullut yksi henkilö lisää, ja tälle piti raivata kaappitilaa. Unelmani olisi löytää jostain sellainen 40-50-luvun lakanakaappi, tai senkki, jonne voisin aarteeni säilöä talteen.

Ja kun lakanat on käytetty loppuun, on suru suuri kun joudun niistä luopumaan. Käytän lakanani siis aivan puhki saakka. Kun sormi menee ensimmäisen kerran läpi kankaasta, vasta sitten ne jatkavat elämäänsä riepuina isäni työmaalla.

Ja kyllä, tiedän olevani outo tässä asiassa. Ei tarvi kenenkään erikseen asiasta mainita :)