Meillähän on siis syöty reilun kaupan banaaneja ja ananasta (silloin harvoin kun tuota jälkimmäistä tulee kokonaisena kaupasta ostettua) jo pitkään. Muutamia vuosia ainakin. En vaan pysty ostamaan muunlaisia banskuja kotiin. Tiedän ihan sanomattakin, että olen outo tässä(kin) asiassa. Muita reilun kaupan tuotteita meille ei ole eksynyt. Aikoinaan, kun ekat reilun kaupan kahvit tulivat marketteihin, niin maistoin yhtä lajia, ja suomalaiseen kahviin tottuneelle se oli melkoista kuraa, jos suoraan sanotaan.

Nyt sitten kävi niin, että eräs ystäväni toi meille tuomisina Meiran reilun kaupan kahvia. Paketti oli kaapissa kuukausitolkulla, kun visiitti sattui siihen saumaan etten kahvia kyennyt juomaan lainkaan. Lopulta kuitenkin rohkaistuin ja paketin avasin ja otin käyttöön. Ja yllätys olikin melkoinen, kun kahvista tuli erinomaisen hyvää. Mainostin kaikille vieraillekin mistä kahvista oli kyse, ja kahvi sai kehuja muiltakin. Vika ei siis yksinomaan ollut allekirjoittaneen päässä.. Eteenpäin on menty siis tässäkin asiassa. Meille saattaa jatkossakin eksyä reilua kahvia, siitäkin huolimatta että se neljänneskilon paketti maksaa saman verran kuin se tarjousmokka siinä viereisellä hyllyllä. Mahdollisesti jopa uskaltaudun kokeilemaan muitakin reiluja tuotteita tästä havainnosta innostuneena.

Eli sen lisäksi että reilun kaupan tuotteet ovat parantuneet maullisesti huikeasti tässä viimeisten 10 vuoden aikana, myös hinta on hieman laskenut. Ja mikä parasta, siitä hieman kalliimmasta hinnasta johtuen se viljelijä tuolla jossain toisella laidalla maailmaa saa hieman enemmän rahaa itselleen kuin noiden kasvottomien ylikansallisten yritysten orjina olevat viljelijät. Näin ollen parannetaan pienillä valinnoilla ihmisten elämää. Pieni maailmanparantaja minussa heräsi jälleen.