Olen aikani kuluksi osunut blogistaniassa muutamiin muotiblogeihin. Nehän ovat hitti maailmalla ja nyt Suomessakin. Alle vuoden ikäisen lapsen äitinä postaukset päivän asuvalinnoista ja niiden syistä saa vaan nauramaan ääneen. Jossain toisessa tilanteessa voisivat olla ehkä ihan mielenkiintoistakin luetavaa (ei kuitenkaan omasta mielestäni, koska muoti ei ole oikein ikinä minua kiinnostanut).

Joka tapauksessa, päätinpä minäkin kokeilla tätä bloggaustyyliä. Säästän lukijani kuvilta, koska image voisi palaa niin pahasti verkkokalvoille, että joutuisin mahdollisesti maksamaan vahingonkorvauksia. Ja uskokaa pois, ette oikeasti halua nähdä.

Päivän asu maanantaina 8.6.09:

Päällä ruskea pitkähihainen paita. Edessä printti-, paljetti- ja kirjailukuvia, kukkia ja jotain tekstiä. Paita ostettu joskus vuonna kivi ja vasara Halpahallista (työkaveri muuten luuli vaatetta Espritin paidaksi, että ei tässä ehkä ihan toivottomia olla). Jalassa KappAhlista ostetut vihreät "cargo"(???) housut. Ei reisitaskuja. Mustat varrettomat sukat ja valkovihreät tennarinomaiset muovikengät, ostettu Kiinasta jokunen vuosi sitten. Tyylin kruunaa (eilen illalla pesty) tukka, joka on sitaistu ponnarille ja vaaleanpunainen neuletakki. Kassina niinikään Kiinasta ostettu "Coachin" iso valko-lila-vaaleanpunainen-tummanpunainen laukku. Kuten sanoin jo edellä, teistä kukaan ei halua nähdä kuvaa ja luulenpa suuresti, että kukaan ei jatkossa halua lukeakaan vaatevalinnoistani.

Jaa niin, syy siihen miksi valitsin juuri nämä vaatteet jäi uupumaan. 1) Farkut olivat pesun jäljiltä hukassa 2) ulkona oli aamulla sen verran kylmä, että ei t-paidassa tarennut lähteä 3) pimeässä makuuhuoneessa, jossa nukkuvat sekä Mies että poika, ei paljon sytytellä valoja aamulla anivarhain, joten ensimmäinen käteen osuva vaatekappale on se joka pääsee mukaan. Minut oikeasti tuntevat tosin tietävät, että en paljon jaksa muutenkaan panostaa pukeutumiseen, etenkään viime aikoina, kun läskiä on taas päässyt kertymään sen verran, että luulisi minussa olevan 1.5 ihmistä samassa paketissa. Vanhat vaatteet eivät siis mahdu päälle, eikä uusia viitsi ostaa, kun elää sellaisessa haavemaailmassa, että tästä vielä kutistuu.. Oi tätä itsepetoksen määrää!