Monivitamiineja, magnesiumia, parasetamolia.. Mihin sitä ihminen enää oikeastaan ruokaa tarvitseekaan.. Etenkin tuosta parasetamolista on tullut merkittävä osa ruokavaliota. Kun särkee joka paikkaan, eikä säryiltä saa nukuttua, on pakko ottaa särkylääkettä. Aika ajoin koitan pitää taukoa, etten tee jälkikasvusta parasetamoliriippuvaista yksilöä. Ois se aika kamalaa, kun joutuisivat synnytyksn jälkeen sille antamaan tipalla nestemäistä parasetamolia, kun äiti nappaili sitä iltapalaksi puolet raskausajasta. Ja ihan turhahan se on sanoakaan, että näihin kipuihin ei tuo kevytlääke vaikuta niin millään tavalla. Mutta kun ei noita tulehduskipulääkkeitä tai lihasrelaksanttejakaan saa ottaa, niin pakko koittaa pärjätä sillä mitä saa ottaa.

Magnesiumia nappailen öisten jalkakramppien estämiseksi. Mikään ei ole niin veemäistä, kuin herätä aamuyöllä siihen että jalka kramppaa niin maan perkuleesti. Kipu on hirsittävä ja on vaan purtava hampaita yhteen etteivät elämäni miehet herää eläimelliseen mölinään ja saa traumoja. On muuten auttanut. Että suosittelen muillekin tiineille naishenkilöille, joilla nuo krampit ovat jokaöinen vieras.

Se tässä pillerihuumassa ihmetyttää aina vaan, että minkä helvetin takia niistä on tehtävä niin isoja. Eikö voitais tehdä puolta pienempiä ja nostaa annostusta vaikka kahteen nappiin päivässä? Sitä kun on tuo yökkimisrefleksi muutenkin melkoisen aktiivinen, niin koita siinä sitten pistää sentin halkaisijaltaan olevaa pilleriä menemään alas päin. Saa meinaan niellä kerran jos toisenkin ylöspäin pyrkivää nappia. Ja sen perässä meinaa sitten tulla ne iltapalatkin. Toki pillerin voisi puolittaa, mutta eipä se ikinä tule mieleen siinä kohtaa kun sen kitusiaan kohti nakkaa. Vaan vasta sitten kun se pilleri jumiutuu kurkkuun ja sitä henkensä kaupalla kakoo ja nielee, että menis nyt jompaan kumpaan suuntaan, kun ei saa henkeä.

Ja ne monivitamiinit. On sellaisia raskaana oleville tarkoitettuja. Niissä sentään tuotekehitys on mennyt eteenpäin huimasti. Jannea odottaessa pillerit olivat isoja, pinnaltaan karkeita ja jumaliste miten pahalle ne haisivat. Joka kerta kun purkin avasi, oli lentää laattaa. Ei kovin hyvä ominaisuus tuotteelle jonka käyttäjistä valtaosa on varmaan hajuille kovinkin herkkiä. Nyt muotoa on parannettu, haju poistunut ja pintaakin siloteltu, joten nappi solahtaa kurkusta alas  miltei huomaamatta. Ilmeisesti joku äititulokas on antanut tuotteesta palautetta (en minä siis, ihan oikeasti!).