Ilmeisesti tuo alivuokralaiseni koittaa kasvaa tai jotain. Mene ja tiedä mitä siellä, tai muutenkaan kropassani tapahtuu, mutta nälkä on jotain aivan käsittämätöntä. Siis siihen tyyliin, että jos sitä sapuskaa saa napaan heti kun ensimmäiset vatsan kurinat kuuluvat, pukkaa päälle aivan järkyttävän huono olo. Eilinen kauppareissu meni ihan plörinäksi, kun iski tajuton nälkä ja kun evästä ei ollut heti käsillä. Kaupan juusto-, leipä- ja makkaramaistiaispalat eivät olleet edes hätäapua. Kylmä hiki pukkasi otsalle ja pyörrytti. Oli sellainen tunne kuin olisi ollut hirveessä tuubassa. Kotona sitten vedin napaani sellaisen määrän ruokaa, että afrikkalainen kylä olisi elänyt sillä varmaan viikon. Ja sen jälkeen iski niin armoton uupumus, että piti ottaa parin tunnin tirsat.

Ja tää kammottava nälkä on jatkunut kohta viikon verran. Onneksi suurin osa kupuuni ahtamasta kalorimäärästä on ollut ihan oikeaa ruokaa. Tosin on sitä suklaata ja pullaakin mahtunut mukaan ihan kivasti. Tarttee vissiin informeerata äitiä ja Pikkusiskoa, että varaavat jouluksi ainakin tuplasti normaalia enemmän ruokaa, kun minä tunnun syövän ainakin neljän edestä.

Tämän päiväinen neuvolareissu meni ihan ok. Paino oli noussut viikossa 600g. että joko se lapsi kasvaa tai allekirjoittanut ei mahdu enää kohta kulkemaan ovista. Hemoglobiini oli noussut huikeasti 128:an, joten palaan taas yhteen rauta-annokseen päivässä. Verenpaine oli edelleen koholla, mutta ei huolestuttavasti. Hermanni on edelleen oikein päin, joskaan ei ole vielä laskeutunut, että tuskin meille vielä jouluvauvaa tulee. Ystäväni J, joka on höyrähtänyt tarot-kortteihin ennusti, että lapsi tuppaa maailmaan 1.1. Että vielä olis reilu viikko lusittavana. Neuvolan täti varoitteli jo, että synnytys saattaa edetä vauhdilla, kun Jannen synnytys kesti vain reilut 6h, joka ensisynnyttäjällä on kuulemma melko vähän. Joten tässä sitä nyt ollaan ilta mietitty vara-varasuunnitelmia lastenhoidon järjestämiseksi. Että se viimeöinen uni jossa synnytin Pirkkalan ABC:n vessassa ei ihan hirveesti huvita. Älkääkä kysykö  miksi ihmeessä Pirkkalan ABC, en osaa sanoa itsekään, kun en Pirkkalassa edes juuri koskaan käy. ¨

Mutta, koska lapsi on ruokittu ja se toinen unten mailla, kinkku uunissa ja elämä muutenkin ihan jees, rupean paketoimaan noin sataa joululahjaa. Meidänhän piti viettää ihan low-key joulu, mutta taas repsahdettiin. Hermannille ei ostettu yhtään lahjaa, vaikka Mies kovasti yritti.