Hengissä ollaan. Kaikki neljä. Äiti ja isi vähän heikommassa hapessa, kuin tuo junioriosasto. Meillä nimittäin itkeskellään mahavaivoja. Tai nuorempi itkee, vanhempi sitten yskii yöt. Päivät menee torkkuessa. Ja neuloessa. Iski pahemman laatuinen neuloosi päälle, ja uudessa Novitassa ollut palmikkosukka on jo aika pitkällä. Paksut puikot ja paksu lanka, niin valmista tulee vauvaperheessäkin vauhdilla.

Loppuviikosta meillä eletäänkin jänniä hetkiä. Mies nimittäin lähtee parin päivän laivareissulle ja minä poikien kanssa suuntaan Mummolaan. Sen verran vielä on nämä päivärutiinit hakusessa, että en halua yksin jäädä ihan noin moneksi päiväksi.

Jannellakin alkaa uudet rutiinit, kun tarhapäiviä vähennetään ensi kuun alusta yhdeksään päivään kuukaudessa. On turha maksaa täyttä maksua, kun itse olen kotona, eikä poika ole tämän vuoden puolella ollut hoidossa yhtään täyttä viikkoa. Ihan kokonaan emme hoitopaikasta halua luopua, kun ei ole sitten ensi syksynä mitään takeita siitä, että samaan paikkaan pääsee takaisin. Ja tuohan se Jannellekin vaihtelua, kun pääsee muiden lasten kanssa leikkimään. Meidän lapsia kun ei ole siunattu aktiivisella äidillä, joka jaksaa juosta erilaisissa kerhoissa lasten kanssa. Meidän lasten äiti viettää vapaat hetkensä mielummin tietokoneella tai neuloen.

Ja Herkuton Helmikuu tekee kovasti jo tuloaan. Yritin eilen ottaa varaslähdön ja tarjosin perheelle ruoan yhteydessä kruunuvihanneksia. Muuten ihan kiva juttu, mutta ei ollut. Kun tuo nuorempi lapsista sai sitten parsa- tai kukkakaalista kamalat ilmikset ja meillä huudettiin suoraa huutoa puoleen yöhän saakka. Että ei noita vihanneksia enää  meille. Muuten valmistautuminen on ollut henkistä. Makeaa on vedetty kiihtyvällä tahdilla varastoon. Ja kyllä, pikkasen epäilen itsekin onnistumismahdollisuuksiani, mutta ei nyt ihan heti vedetä kirvestä kaivoon. Jos tää herkkujen syöminen vähenisi vaikkapa yhteen päivään viikossa, niin sekin olisi jo jonkunlainen voitto.

Mutta nyt tämä äiti lähtee postiin. Jahka ehdin, niin kertoilen lapsiperheen elämästä koomisia ja ei niin koomisia sattumuksia eritteillä ja ilman, sekä lisää  mietteitä äitiydestä ja adoptiosta. Kun en muista näitä muuten, niin on pakko kirjoitella asiat tänne muistiin :)