Olen reissuiltani ostellut kaikenlaista. Eräät kaverini nauravat varmaan tänäkin päivänä tietyille hankinnoilleni. Kiinassa ollessani mm. teetätin itselleni pussilakanat ja tyynyliinat, joska silmiini sattui ihana kangas, josta oli tehty vastaavat. Ja ne muuten ovat käytössä edelleen. Maksoivat varmaan 20€.

Riiasta raahasin VanGoghin Auringonkukka-maalauksella koristellut kahvikupit. Kupit ostin Stockmannilta, ja ne olisi varmaan saanut ihan Suomestakin. Mutta kun ne siellä sattuivat silmään. Kuppeja sitten raahattiin Viron läpi bussissa ja koti-Suomeen laivalla. Meinas hermo mennä, koska kupit 1) painoivat julmetusti ja 2) piti varjella rikkoutumiselta känniääliöitä täynnä olevassa laivassa. Kupit ovat viikottaisessa käytössä edelleen, ja ovat ihanat.

Milanosta ostin 10 kerää merinolankaa. Ajatuksenani oli, että niistä tekaisisin silloin odottamalleni esikoiselle villapuvun. Ei tullut pukua. Tuli tunput ja sukat, jotka kutistitn ja huovutin Kummitytön joululahjanukelle sopiviksi kuopusta odottaessani. Samaiselta reissulta ostin kaksi auringonkukkakuvioista pöytäliinaa, joista toinen on ollut käytössä kolme kertaa ja toinen kerran, kaksi vuotta reissun jälkeen..

Ensimmäisellä reissullani USA:an löysin käsittämättömän hienon eteisen kuramaton. Ja se piti saada. Matto oli käytössä vuosikausia, ja sen nykyinen paikka on varmaan P-velin residenssi. Tarviikin periä omansa takaisin, koska nyt sille olisi käyttöä. Ehkä.

Niinikään Kiinasta ostin lasisen teekannun. Kannu oli kaunis katsella ja kuvittelin, että maassa oleskelu tekisi minusta jonkunlaisen teeihmisen. Eipä tehnyt. Kiinasta roudaamani teet ovat avaamattomina yhä tänäkin päivänä kauniissa purkeissaan. Ja se ohuen ohuesta lasista tehty kannu meni nokastaan rikki ekan tai tokan käyttökerran jälkeen. En kuitenkaan raaskinut kannua heittää roskiin. Nyt löysin sen tiskikaapi peränurkasta, jonne sen edellisen muuton jälkeen varastoin. Ehkä tällä kertaa se päätyy roskiin, koska ainakin Kodin1 myy samanlaisia kannuja. Oli muuten suuri järkytys huomata, että käsimatkatavaroissa kotiin kuskaamani kannu ei ollutkaan ainutlaatuinen Suomessa, vaan niitä myydään täälläkin.

Ihan jänskättää mitä arkistojen aarteita tässä pakkaillessa vielä löytyykään..