Meille on muuttanut kahden pikkupojan sijaan kaksi supersankaria. Kuopus, joka ennen tunnettiin nimellä Antti on tätä nykyä enemmänkin hämähäkkimies ilman seittiä ja supersankaripukua. Kaveri nimittäin kiipeää ihan mihin vaan. Jos sillä olis vielä seittiäkin, niin sitä ei varmana sais ikinä kiinni, kun ilman seittiäkin se on vikkelä pirulainen. Viikonloppuna poika keksi, että sohvalta pääsee kätevästi ikkunalaudalle. Paha vaan et ihan yhtä kätevästi sieltä ei pääse pois, joten hetken päästä kuuluu kolaus ja sen seurauksena iso itku. Sohvan selkänojalta taas on jokunen kerta pudottu sohvan ja seinän väliseen aukkoon, leveydeltään ehkä noin 40 senttiä. Perjantai-iltana pojat leikkivät makuuhuoneessa. Joka on tähän saakka ollut sikäli turvallinen alue, ettei Antti ole päässyt kiipeämään sängylle. Mutta nytpä pääsee. Ja sängyltähän sitten kiipeää tosi vikkelään yöpöydälle ja yöpöydältä humpsista vaan omaan sänkyyn. Hieman ihmettelin vessassa ollessani Hämiksen märinää. Vessareissu kesti alle minuutin ja sieltä ulos tullessani Hämis oli lattian sijaan omassa pinnasängyssään. Hetken aikaa luulin seonneeni lopullisesti, kun en millään muistanut poikaa laittaneeni sänkyyn. Kyselin esikoiselta, että miten se Hämis tuonne sänkyyn on joutunut. "Se kiipes tohon pyölälle (=pöydälle) ja sit mä vähän autoin", kuului pojan vastaus. Märinä siis oli sitä, kun kaveri oli oletettavasti pudonnut pää edellä pinniksen reunalta sänkyyn. Nyt sit mietin huonekalujen sijaintia, että pitäiskö yöpöytä pitää entisellä paikallaan vai siirtää kauemmas Hämiksen sängystä. Koska vähemmän vahinkoa syntyy siitä että Hämis putoaa omaan sänkyynsä, kuin pudotessaan yöpöydän ja pinnasängyn väliseen rakoon. Koska kiipeämättähän ei voi olla.

Toinen meille muuttanut supersankari on ihan kotimaista perua: Pippelisankari. Tässä taannoin erehdyin sanomaan nakupellenä kirmailevalle esikoiselle, joka aiemmin tunnettiin nimellä Janne, että mikäs pippelisankari sieltä kipittää. Ilmeisesti ilmaisu oli kaverin mielestä sen verran hupaisa, että nyttemmin tilaisuuden tullen poika riisuu vaatteensa pois ja "haluu olla Pippelisankari". Eipä siinä mitään, olkoon. Pippelisankarin rooliin kuuluu kulkea alasti ympäriinsä ja mahdollisimman kovaa. Kulkemiseen käytetään yleensä omia jalkoja (=juokseminen) tai mopoa. Ja liikkumiseen liittyy aina rasittavan kova ääni. Myös kaikenlainen hyppiminen, temppuilu ja kuperkeikkojen teko on Pippelisankarin ominta alaa. Toistaiseksi Pippelisankari ei ole pissanut pahoja vastustajia (=äiti, isi ja Hämis) kumoon, mut odotellaan. Pippelisankarin tunnistaa alastomuuden lisäksi huudosta: "Pippelisankaliiii!"

Et ei noiden lasten kanssa tää elo ainakaan ykstoikkoseksi käy..