Kun minä olin lapsi, ei ollut mitään ennakkoäänestyksiä. Äänestäminen tapahtui vaalipäivänä vaalipaikalla, joka ainakin meillä päin oli koulu. Vaalipäivänä lähdimme koko perheen voimin vaalipaikalle kävellen. Äidillä ja isällä oli mukanaan henkilötodistukset ja ilmoitus äänestyskortti. He esittivät molemmat vaalivirkailijoille ja pääsivät äänestyskoppiin. Koska äänestäminen oli meidän perheessämme yksityisasia, niin edes lukutaidottomia lapsia ei otettu koppiin mukaan. Juhlallisen harkinnan jälkeen ehdokkaan numero piirustettiin äänestyslippuun ja tuotiin virkailijalle leimattavaksi ja lippu pudotettiin uurnaan.

Jotenkin näistä lapsuuden vaalireissuista on jäänyt mukava tunnelma. Oli jännää päästä mukaan. Nyttemmin kun äänestää voi milteipä missä tahansa ennakkoon, se juhlallisuuden tuntu on kadonnut. Koita siinä sitten olla aatteellinen, kun kauppakeskukset kovaääniset kuuluttavat mehutarjouksia.. Vaalipäivänä äänestäjiä on melko vähän. Jotenkin haluaisin antaa lapsilleni samanlaisen kokemuksen äänestämisestä. Ehkä heistäkin kasvaisi velvollisuutensa tuntevia nuoria aikuisia, jotka kävisivät äänestämässä.

En muuten koskaan saanut tietää mitä puoluetta tai ketä henkilöä vanhempani äänestivät. Ehkä siksi, kun meillä ei suuremmin politiikkaa puhuttu, minulla ei ole suuria intohimoja puolueiden suhteen. En ikinä oikein tiedä mikä puolue ajais eniten minun asiaani. Ja siksi äänestän yleensä puoluetta, joka saa aikaan vähiten vahinkoa ;o)