Tykkäsin kovin Enni Mustosen Järjen ja tunteen tarinoita -sarjasta. Niinpä tämä seuraavakin sarja, Pohjatuulen tarinoita, pääsi lukulistalle. Sarjan ensimmäisen osan, Lapinvuokon, ostin jo joskus viime keväänä jostain halvennuksesta, mutta se joutui varmaan talteen ja löytyi vasta pari viikkoa sitten.

Sarjan ensimmäinen osa Sijoittuu nimensä mukaan Lappiin ja ajoittuu aikaan ennen talvisotaa. Nuori Annikki pääsee ylioppilaaksi, rakastuu ja menee naimisiin sotalentäjän kanssa. Elämä on mallillaan ja nuori vaimo rakentaa innolla omaa kotiaan, kunnes jatkosota syttyy. Silloin tulee lähtö uudesta kodista Karjalasta ja paluu Rovaniemelle. Traagisia tapahtumia on luvassa ja saksalaisten tulo Lappiin vaikutaa Annikinkin elämään. Saksankielentaitoisena nainen palkataan saksalaisten töihin. Oman suolansa kertomukseen tuo Annkikin saamelainen Ämmi (=mummo), joka asuu erämaassa vailla mukavuuksia. Kirjassa seikkaillaan Suomen Lapissa ja Ruotsissakin. Enempää en kirjasta kirjoita, etten paljasta liikaa.

Sarjan toinen osa, Jääleinikki, puolestaan ajoittuu 60-luvulle ja kirjan päähenkilö on Annikin tytär Eliisa. Eliisa valmistuu sairaanhoitajaksi Rovaniemeltä ja päätyy Saksaan. Eliisan ja äitinsä suhde on etäinen, johtuen äidin kätilöntyöstä, joka vie tätä ympäri Lappia. Sinällään surullista, kun ajattelee sarjan ensimmäistä osaa. Saksassa Eliisa alkaa pohtimaan omaa menneisyyttään ja sen aukkoja. Hän löytää salaperäisiä kirjeitä edesmenneen Ämmin mökistä. Ja kyllähän sitä rakkauttakin on ilmassa :)

Sarjan ensimmäinen osa oli mielestäni hyvä. Toisesta en tykännyt ihan niin paljon. Oma arvaukseni on, että kolmannessa osassa Eliisan tytär palaa Saksasta Lappiin etsimään juuriaan. Mene ja tiedä. Odotukseni tuon edellä mainitun Järjen ja tunteen tarinoita-sarjan jälkeen olivat tämänkin kohdalla kovat. Mutta väistämättä tuli mieleen jokunen vuosi sitten lukemani Mauri Paasilinnan Rovaniemi-sarja. Siinä kuvaukset sota-ajasta olivat tarkempia. Molempien sarjojen juonikuvissa on paljon yhtäläisyyksiä, mutta voiko Lapin sota-ajasta kirjoittaa kirjaa ilman että siinä ei juonessa ole suomalaistytön ja saksalaissotilaan romanssia..

Ensimmäisen kirjan kohdalla tykkäsin kovin siitä, että juoni ei ollut perinteisten naisille kirjoitettujen romaanien tapaan ennalta-arvattava. Ihan kirjan loppumetreiltä löytyi yllätysmomentteja. Myöskään sarjan toisen osan kohdalla ei oltu menty siitä mistä aita on matalin, joskin molemmissa kirjoissa oli myös sellaisia juonikuvioita, joiden ennustamiseksi ei nyt kovin suuria meedion kykyjä tarvitse omata. Mustosen kertomistavassa on jotain sellaista, jossa päähenkilö pääsee lukijan ihon alle. Kolmas kirja menee ehdottomasti hankintalistalle, jahka se aikanaan ilmestyy.

Suosittelen kirjaa kaikille historiallisista ja romanttisista kirjoista kiinnostuneille. Mikään historiankirjahan sarja ei ole, mutta avaa kuitenkin hieman erilaisen maailman sota-ajan Suomeen. Ja jos tykkäät tästä, kokeile tuota Mauri Paasilinnan Rovaniemi-sarjaa, siitä tykkäät varmasti myös.