Sattuipa tuossa männäviikonloppuna, että bloggaajan selkä sanoi jum ja meni jumiin. Syytä en tiedä, lienee yhteisvaikutusta hetkellisesti lisääntyneestä nostelusta (sairastavien lasten kanssa kolme päivää kotona), kylmenevistä ilmoista ja haravoinnista. Neulomisella ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa, ettäs tiedätte. Mene ja tiedä, mut niin jumissa ollaan et hengittäminenkin tekee kipeää. Työntekoon jumitus ei sen sijaan vaikuta, joten olen lievässä lääketokkurassa töissä.

Josta päästiinkin itse asiaan. Ekan kerran ikinä sain kunnon kuurin tällaiseen tilanteeseen. Sirdaludia (lihasrelaksantti) pitäis ottaa kolme (3) nappia päivässä. Mut en ota, kun en siinä tapauksessa pysty tekemään mitään, kun olen sekaisin kuin seinäkello. Otan kaks illalla, kuten lääkäri määräsi tekemään. Lisäksi tarttis ottaa niinikään kolme (3) 75 mg Voltarenia päivässä. On aika hilpee olo, kun illalla sammuin melkein sohvalle ja oli niin känninen olo, ja nippa nappa selvisin lääkepöllystä aamuksi ja aamu alkoi todella vahvalla särkylääkkeellä. Varoitin jo eilen pomoa, et jos jutut on normaaliakin huonompia, niin se johtuu ihan siitä, et nyt on lääkitys kohdallaan.

Ekan yön sirdaludpöllyn jälkeen alkoivat ilmeisesti kaikki muutkin jumissa olevat paikat pehmenemään (lihakset siis, ei pää), kun aamulla en meinannut päästä sängystä ylös ollenkaan, kun joka paikkaa kolotti. Hengittäminen tekee edelleen kipeää, ja Kuopuksen autoon nostaminen pistää ulvomaan (sisäisesti, etten häiritse muuten niin rauhallista naapurustoa. Näin täysikuun tietämillä joku vielä ampuis minut ihmissutena jos ääneen ulvoisin). Eilen illalla laskeuduin lasten tasolle lattialle leikkimään ja olipa muuten urakka päästä sieltä ylös. Aamulla oli ihan krapulainen olo, tuntui kun olisin maistanut vanhan viinan suussa.. Tän aamua olen sisäisesti naureskellut tyhmille jutuille. Että ehkä tuo pääkin rupeaa pehmenemään..