Minä tarvitsen lisää ryhtiä elämääni. Ensinnäkin ihan noin fyysisesti. Raskaus, sitä seurannut imetys ja kolmen vuoden ajan tehdyt kökötysliikkeet (=lasten pukeminen, riisuminen, peseminen, huoltaminen jne) ovat paineet ryhtini lysyyn. Muistutan kohta Notre Damen kellonsoittajaa. Nyt sitten toista päivää koitan muistaa pitää ylärangan suorana. Selkälihakset on yllättävän kipeet jouduttuaan tositoimiin..

Fyysiseen olemukseeni liittyvä ryhtiliike, se iänikuinen laihdutusprojekti, on taas polkaistu käyntiin. Tästä päivästä alkaen, jouluun saakka, olen totaalikieltäytyjä herkkujen suhteen. Ainoana poikkeuksena tästä sallin herkuttelut joissain erityistilanteissa, kuten juhlissa. Paino on junnannut paikallaan, enkä nyt vaan ole saanut itseäni niskasta kiinni (en kai, kun ryhti on niin lysyssä, että olen tietämättäni haparoinut pääni yläpuolella olevaa aluetta, jossa ei ole mitään). On syöty miten sattuu ja mitä sattuu. Viime viikon vietin rötväysviikkoa ja söin vieläkin kehnommin kuin edellisinä viikkoina sitä ennen. Nyt sit kai olis se hyvä hetki aloitella sitä liikuntapuoltakin. Eilen juoksin noin 50m ja se oli yllättävän kivaa. Ja ne jotka ajattelee pilkkaavansa tuota mitätöntä metimäärää, niin en edes muista koska olen viimeksi juossut noin pitkän matkan. Varmaan joskus 90-luvulla lukiossa. Minähän omistan hyvät juoksulenkkarit, joita on käytetty todella vähän, joten välineet olis siltä osin kunnossa.

Kolmas ryhtiliike on taloudellinen. Olemme viime vuodet eläneet vailla huolta huomisesta, osteltu just sitä mitä on tehnyt mieli. Nyt kuitenkin kulutusjuhla on päättymässä ja tavoitteena on saada 1) menot kuriin 2) maksella kaiken maailman luottokortit ja omilta lainatut rahat takaisin (onneks me ei olla mitään pikavippi-ihmisiä, koska muuten oltais totaalisesti kusessa) ja 3) säästää pahan päivän varalle pienehkö pesämuna. Miehen kanssa meillä on näkemyksellisiä eroja siitä, miten tavoitteeseen päästään. Minä leikkaisin niistä pienistä puroista (=ylenmääräiset lelujen ostelut, herkut, lehtitilaukset yms, joita ilman pärjätään hyvin), mies taas luopuisi ekana autosta (joka kieltämättä on suurin menoerä asumisen ja ruoan jälkeen), johon taas minä en suostu. Taloutemme suurin ongelma oli vielä tovi sitten se, että ruokaa meni tolkuttomasti roskiin. Nyttemmin olemme parantaneet tämän asian suhteen merkittävästi, joten yksi rahanhukka on vähemmän. Jouluun saakka ostamme kaiken hyvin tarveharkintaisesti tyyliin, jos ilman tätä pystyy elämään, sen voi ostaa tammikuussa alesta. Jotta elämä ei olisi jatkossakaan ihan pelkkää pihistämistä, tarkoituksena on budjetoida joka kuukausi jokin summa (50-100€) molempien "omiin menoihin". Se on sitten itsestä kiinni, ostaako sillä lisää puikkoja ja lankaa, vai lähteekö baarikierrokselle. Kaikkein hankalinta on palata siihen ajatukseen, että jatkossa ennen suurempia hankintoja se raha hankintaa varten on säästettävä etukäteen. Tämä on sinällään hyvä keino säästää rahaa, kun monesti se "mut ku mä haluun" tarve on poistunut paljon ennen kun ne rahat on kasassa.

Näillä eväillä siis mennään loppuvuosi. Onneksi yksi ryhtiliike oikaisee osaltaan toista, joten ehkä tästä selvitään.