Edellisen viestini hätä ja synkkämasennus alkoivat helpottamaan heti kun sain kaiken pahan oksennettua mielestäni pyörimästä. Viimeisen parin viikon aikana on ollut jo huomattavan paljon hyviäkin hetkiä. Perheen sairasteluiden vuoksi olen ollut aika lailla poissa töistä, päälle työmatkat, joten kokonaisia viikkoja ei ole työpaikalla tullut vietettyä kuukausiin. Nyt sitten onkin paikattava poissaolonsa ja yritettävä purkaa työsumaa. Joka on siis valtaisa.

 

Valkenevat illat ovat tehneet varmasti tehtävänsä myös. Olen selkeästi kevät ja kesäajan ihminen. Voin aina paremmin, kun valo lisääntyy. Kotona illat menevät perheen kanssa puuhaillessa, sekä neuloen. Ilmeisesti neulominen on minun konstini selvitä pahimman ylitse. En nimittäin ole neulonut näin paljon ikinä ennen. Ensimmäinen neuletakkini valmistui tuossa parisen viikkoa sitten, nyt puikoilla on Revontuli-huivi ihan itselle. Huivi on siis eka itselleni neuloma huivi. Lisäksi jonossa on pienempiä ja isompia projekteja, jotka olisi tarkoitus saattaa valmiiksi tämän kevään aikana. Tai ainakin tämän vuoden..

 

Elämä kulkee nyt selkeästi parempaa latua. Josko sitä ehtis välillä aina bloggaamaankin, kun tästä alkaa taas paremmin pääkoppa toimimaan.