Tämä blogi kaipaa ehdottomasti lisää sisältöä. Työkiireet pitävät huolen siitä, että en ehdi perinteeksi muodostuneen aamukahvin aikana bloggaamaan. Kun on tehtävä töitä. Kotona ei kerkee, kun on lapset ja pitäis tehdä jotain kotihommiakin. Ja neuloa. Vähemmän ei ole enemmän, ainakaan blogipostauksien määrässä, etenkään kun sisältö ei ole kovinkaan laadukasta. Ei tässä kiireen keskellä ehdi pohtimaan syntyjä syviä, eikä aina jaksais millään kertoa lapsistakaan.

Mutta, masennus jaksaa oikein hyvin, kiitos kysymästä. Mitään edistystä ei ole tapahtunut, ainakaan parempaan. Masennus on siis tyytyväinen, potilas itse ei, joka lienee masennuksen tarkoituskin. Terapia alkaa jahka saan paperit Kelaan. Koska masennus, ajankohta molemmille toimille on avoin.

Ne lapset. Ovat ihania ja helvetin ärsyttäviä. Kasvavat liian nopeasti, mutta eivät riittävän nopeasti. Ihanaa on kaikki paitsi se mikä on ärsyttävää, eli uhma. Nuo lapset tulevat kyllä takomaan päätään seinään aikuisenakin.

Laihdutus ei etene. Tänään alkoi noin miljoonas yritys. Huomasin meinaan, että ekan kerran, raskaudet pois lukien, minun vatsani on isompi kuin tissit. Ja tissit on meinaan ihan kohtalaisen kokoiset. Liikuntaharrastusta häiritsee sairastelu, jolloin ei ole hyväksi rasittaa itseään.

Neulominen etenee liian hitaasti. Eilen illalla tosin huomasin, että mitä jännempi elokuva (MI3), sen nopeampaan puikot käyvät. Että tässä ehkä ratkaisu hitauteen. Työn alla on parit sukat, yksi huivi, isoäidinneliöitä. Työlistalla seuraavaksi sukkia, pari huivia, neuletakkeja, kädenlämmittimiä ja pipoja. Töitä ei valmistu, koska yksien sukkien kohdalla ihana malli ja ihana lanka eivät sovi yhteen. Toisia sukkia neulon kovaa kyytiä, mutta polvisukat ohuesta langasta ohuilla puikoilla eivät vaan etene niin nopsaan kuin seiskaveikkasukat. Ja huivi on loppusuoralla. Odottaa vaan sitä, että katkenneen puikon tilalle tulis ostettua uusi.

Mut hei, kohta on joulu. Olen kaksi lahjaakin jo hankkinut. Ja pari muuta on jo tiedossa. että aatonaattona nähdään tuolla jouluruuhkassa, ihan niin kuin aikaisempinakin vuosina.