Ihastuin Hosseinin tapaan kirjoittaa Leijapojan luettuani. Sen innoittamana luin myös Tuhat loistavaa aurinkoa, joka ei tuottanut pettymystä sekään. Ja kun huomasin uutuuden Ja vuoret kaikuivat kirjan julkaistun, sai teos meiltä uuden kodin. Kirjailija ei pettänyt tälläkään kertaa. Leijapojassa elettiin miesten maailmassa, Tuhat loistavaa aurinkoa taas kuvasi naisten elämää Afganistanissa.

Ja vuoret kaikuivat kertoo yhdeksän tarinaa. Henkilöiden elämät kietoutuvat monien mutkien kautta jollain lailla yhteen. On sisarensa menettänyt poika, uskollinen palvelija, kadonnut sisar, tytär, amerikkalainen lääkäri, kreikkalainen lääkäri, rikkaan miehen poika, rakastunut nainen. Kirja on edeltäjiensä tapaan samaan aikaan surullinen ja kaunis, eikä se todellakaan häviä mielestä heti kirjan kansien suljettua.

Jos tykkäät ajattoman kauniista, mieleenpainuvista ketomuksista, tämä on sinun kirjasi. Ja jos tykkäsit kirjailijan aiemmista teoksista, kannattaa tämäkin lukea.

Nyt luettavana onkin sitten täysin toisenlaista juttua, nimittäin Dan Brownin Inferno. Edeltäjäänsä huomattavasti lupaavampi kirja, mutta tässä ollaankin taas palattu Italiaan.