Enpä arvannut, että muuttamalla elämäntapojani joutuisin pohtimaan myös elämääni perusteellisesti. Olen toiminut tiettyjen mallien perusteella monta vuotta. En ole suuremmin pohtinut syitä tähän, vaan porskuttanut eteenpäin samalla tyylillä. Nyt kuitenkin tunnistan haitalliset käyttäytymismallit, ja olen joutunut tekemään tosissani töitä, etten sortuisi takaisin vanhaan, huonoksihavaittuun malliin.

Oikein syöminen on vaikeaa. Vaikka tietäisit tasan tarkkaan kuinka pitäisi syödä, se toteuttaminen ontuu aina. Tai no, lähes aina. Meille on toitotettu lapsesta asti säännöllistä ruokailurytmiä ja sitä mikä on terveellistä ruokaa. Teoriapuoli on siis hallussa. Teorian jalkauttaminen käytäntöön onkin sitten se vaikea osuus. 

Olen opetellut syömään viisi kertaa päivässä. Aamiaisen, lounaan, välipalan, päivällisen ja iltapalan. Joinain päivinä esim. välipala tai iltapala on jäänyt syömättä siitä syystä, että ei ole ollut yksinkertaisesti nälkä. Aterian väliinjäämistä en ole kompensoinut suklaaövereillä, kuten on tapahtunut tähän saakka vähän turhankin helposti. Kahden viikon saldo herkkujen osalta on 1 donitsi, 1 munkki, 5-10 irtokarkkia, kaksi suklaakeksiä. Normaalisti huonona ruokapäivänä tuo määrä herkkuja on mennyt päivässä, joiltain osin jopa moninkertaisesti.

Lisäksi olen kasvattanut kasvisten määrää. Aamiaiseksi pyrin nauttimaan itsetehdyn smoothien, jossa on esim. 1 pieni avokado, pätkä tuorekurkkua kuorittuna, 1 omena, appelsiinituoremehua ja maustamatonta jogurttia tai 1 pieni avokado, mansikkaa, appelsiinituoremehua, limetin mehua puristettuna ja maustamatonta jogurttia. Olen myös ruvennut pohtimaan tuorepuuroja vaihtoehdoksi smootheille. 

WP_20160402_21_59_28_Pro_%282%29%5B1%5D.

Kuvan smoothie pitää sisällään avocadoa, kurkkua, omenaa ja appelsiinimehua.

Minun ongelmani etenkin aamiaisen suhteen on se, että olen äärimmäisen huono heräämään aikaisin. Maksimoin siis nukkumisajan. Näin ollen minulle jää noin 45 minuuttia aikaa sekä omiin, että kahden lapsen aamutoimiin. Koska työskentelen asiakasrajapinnassa, täytyy ulkomuotoni olla sellainen, että voin teoriassa koska vaan mennä asiakastapaamiseen. Joten aamulla on puettava, meikattava, laitettava hiukset, otettava lääkkeet ja hoidettava koululaisen aamiainen sekä molemmat lapset pukeisiin. Tietty, jos heräisin 5 minuuttia aikaisemmin, ehtisin syödäkin kunnolla.. Kuskaan siis aamiaisen usein töihin. Aamiainen pitää sisällään joko sen smoothien tai sitten jotain leipää. Koska smoothiet ja tuorepuurot voi tehdä valmiiksi jo edellisenä iltana, niitä ei tarvitse aamulla enää tehdä, voi vaan syödä pois. 

Päivän muut ateriat onkin helppo hoitaa, joskin täytyy tunnustaa, että aika ajoin tuo välipalan syöminen on kovin haastavaa. En osaa aina varata välipalaa mukaan töihin, joten välillä mennään aika kepoisesti. Lisäksi syön usein buffetlounaan ravintolassa, joten iltapäivällä ei aina ole nälkä.

20160405_200523%5B1%5D.jpg

Yllä olevassa kuvassa ei ole puuroa vanilijajäätelöllä, kuten lapset katkerana avautuivat iltapalalla, vaan kaurapuuroa, mustikoita ja turkkilaista jogurttia. Päälle hieman hunajaa tuomaan makeutta, niin voimaruoka on valmis.

Tämän projektin myötä olen huomannut, että vaikka olenkin kieltänyt syömiseen liittyvät ongelmat sitkeästi, niitä on minullakin. Haen lohtua herkuista. Jos on hyvä päivä, palkitsen itseni herkulla, jos on huono päivä, palkinto on sama. Kun aterioiden väli venyy liian pitkäksi, huomaan herkkuhimon kasvavan. Tähän auttaa usein pelkästään jo se, että syön vaikka porkkanan ruoan valmistumista odotellessa. 

Pahoja hetkiä ovat myös viikonloput, jolloin on "lupa herkutella". Minun mielessäni tämä tarkoittaa sitä, että voin rauhassa vetää karkkiöverit ja unohtaa järkevän syömisen pariksi päiväksi kokonaan. Kaksi viikonloppua on nyt onnistunut hoitaa ilman övereitä, ja syyksi lasken sen, että kun ruokarytki on säännöllinen, sitä hirveetä nälkää ei pääse syntymään, joten herkkujen kutsua on helpompi vastustaa. Laukussani on suklaapatukka, jonka ostin pääsiäislauantaina. En ole sitä syönyt, koska ei ole ollut tarvetta.

Yksi tapa pitää herkuttelu aisoissa on se, että en tee siitä mitään tabua. Työpaikalla pöytälaatikossa on iso rasia toffeeta. Olen syönyt siitä kaksi karkkia, yhden perjantaina, ja yhden tänään, maanantaina. Annoin itselleni luvan syödä toffeen päivässä. Näin saan jotain hyvää joka päivä, joten sitä herkutteluhetkeä ei ole pakko odottaa hampaat irvessä ja vetää niitä övereitä sitten sen päivän tullessa. 

Kahden viikon saldo painonpudotusmielessä ei ollut mitenkään huikea. Painoa oli vaa'an mukaan tullut puoli kiloa lisää. kuluneet viikot ovat kuitenkin olleet siinä mielessä antoisia, että tajuan nyt miksi painonpudotus ja koko elämänhallinta on mennyt aikaisemmin pieleen. Olen yrittänyt tehdä kaiken kerralla, jolloin en ole pystynyt tekemään mitään kunnolla. Tajuan myös sen, että vaikka laihtuisin 50 kiloiseksi, se ei tee minusta mitään enempää tai vähempää. Ongelmani eivät johdu painosta, vaan siitä mikä on korvien välissä. Kaksi vuotta terapiaa mielenterveysongelmiin ei mennyt hukkaan. Siitä saa eväitä muihinkin elämänhallinnan osa-alueisiin.