Koskaan ei pitäisi mennä vain hetkeksi ystävien kanssa iltaa istumaan. Tai ottamaan yhdet. Tässä tapauksessa "yhdet" olivat yksi viinipullo ja yksi siideri. Yksi molempia :D

Ilta oli erinomaisen mukava. Pilkku mutta. Osasitte varmaan jo odottaakin tätä. Eihän tätä tilitystä olisi varmaan muuten syntynytkään. Minut on diagnosoitu vaikeasti masentuneeksi. En salaile asiaa, mutta minulla ei myöskään ole tatuoitu otsaan tekstiä: Hei, nimeni on Myrkytär ja olen masentunut. Terapian myötä olen tajunnut, että huolimatta siitä että masennus on yleinen sairaus, vakava sellainen, sitä monesti vähätellään ja se koetaan jollain tapaa myös hävettävänä asiana. Tänä iltana olin vetää herneen palkoineen ja varsineen nenääni, kun seurueessamme ollut minulle ennestään tuntematon henkilö sanoi, että yleensä masennus lähtee siinä oikein rypemällä. Että antaa tilanteen olla ja selvittää asian itsekseen ilman lääkkeitä. Jotenkin hänen kommenteistaan sai sen kuvan, että masennus nyt vaan on joku trendijuttu, eikä vakavasti otettava sairaus ollenkaan. Ikuisena myrkyttärenä kommentoin, että ilman lääkkeitä ja hoitoa minä en varmaan enää olisi edes hengissä. Asiaan ei enää palattu :)

On masennusta ja on "masennusta". Ko. henkilö varmaankin tarkoitti jälkimmäistä, mutta ensimmäisestä kärsivänä lause särähti korvaani ehkä liiankin pahasti. Miksi ihmeessä masennus on edelleen niin suuri tabu, että sairastumista hävetään ja salataan? Pelätään lääkkeitä ja terapiaa. Ihmiset toki ovat erilaisia, mutta minun kohdallani avoimuus, oikea lääkitys ja terapia ovat nostaneet minut takaisin ihmisten kastiin. Jos minun olisi pitänyt selvitä rypemällä, salailemalla, yksin, ilman ammattiapua ja lääkkeitä, en takuulla pääsisi enää aamuisin sängystä ylös. Ja vaikka en ole koskaan ollut itsetuhoinen ihminen, niinä pahimpina päivinä kieltämättä myös se käväisi mielessä että tällaisessa elämässä ei vaan ole mitään järkeä.

Vastikään luin uutisista, että masentuneet ihmiset eivät hae ajoissa apua. Onkohan se mikään ihme jos suhtautuminen on edellämainitun kaltainen? Että kyllä ihminen selviää ihan itse rypemällä. Tai kuten uudessa lempparisarjassani Taivaantulissa eräs henkilö sanoi jotenkin niin, että eivät miehet masennu. Miehet ottavat pullon kossua ja menevät metsään. Ja jos se ei auta, niin juodaan toinen pullo kossua. Masennus kun on akkojen tauti. Minua ko. lausahdus nauratti ihan ääneen, ja pitempään kun pienen hörähdyksen verran. Mutta kertonee se kuitenkin jossain määrin ihmisten ajattelumaailmasta.

Minun toipumisprosessissani erityiskiitos kuuluu tietenkin ystävilleni siellä jossain ruudun takana, että olette ottaneet sairastumiseni oikeasti vakavasti ja tukeneet minua niinä pahimpinä hetkinä. Ilman teitä en olisi selvinnyt, ainakaan näin hyvin. Olette parhaita ja rakkaita. Jos olen puoliksikaan niin hyvä ystävä kuin te olette minulle olleet, saan olla tyytyväinen :)