Tämän päivän Iltasanomat kertoi Karpelan kärsineen synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Tieto perustuu Karpelan omiin blogimerkintöihin.

Lainaus Iltasanomien sivulta:
""Yhtä tiettyä syytä tuskin löytyy. Yksi asia on kuitenkin varma. Myytti uhrautuvasta äidistä on vielä nykyäänkin vahvana alitajunnassamme."

Karpelan mielestä äitien tulisi entistä painokkaammin tunnistaa ja tunnustaa omat tarpeensa.

"Tämä ei tarkoita huonoa äitiyttä tai lastenhoidon laiminlyöntiä. Päinvastoin. Hyvin jaksava äiti on perheelleen valtava voimavara ja tuki", hän kirjoittaa."

Kuten olen jo moneen otteeseen sanonut, masennus on vakava sairaus. Voin vain kuvitella miten paljon synnytyksen jälkeiseen masennukseen sairastunut äiti ruoskii itseään, kun odotettu vauvan syntymä ei olekaan iloinen ja onnellinen asia. Mielestäni on ainoastaan hyvä asia, että masennuksesta, oli sen muoto sitten mikä tahansa, puhutaan ääneen julkisuudessa. Hyssyttelyllä saadaan enemmän pahaa aikaan.

Itse vierailin raskauden alkuaikoina muutaman kerran vauva-aiheisilla keskustelupalstoilla, mutta lopetin sen hyvinkin äkkiä, koska ahdistuin näiden sivujen luomasta äiti-myytistä. Hyvä äiti omistaa kaiken aikansa lapsilleen, uhraa oman vapaa-aikansa, itsestään huolehtimisen, parisuhteensa ja ystävänsä lapsiensa takia. Hyvä äiti imettää lapsensa vähintään kolmevuotiaaksi, koska pitkä imetysaika on tärkeää, huolimatta siitä, että äiti itse voi huonosti koska ei voi syödä hänelle määrättyjä lääkkeita imettämisen vuoksi. Hyvä äiti hoitaa koko kodin ja perheen itse, ilman miehen apua. Kun eihän mies voi tietää miten lapsista huolehditaan.

Äiti joka käy miehensä (tai ystäviensä) kanssa ulkona on automaattisesti huono äiti. Ja auta armias jos tämä äiti kehtaa vielä sanoa ottaneensa jotain alkoholipitoista juomaa tai edes nauttineensa kahdenkeskeisestä ajasta miehensä kanssa ilman lapsia.. Ja all hell breaks loose jos äiti tunnustaa käyneensä vaikka kylpylässä tai kosmetologilla hoitamassa itseään ja ulkonäköään. Kyllä silloin isketään virtuaalinuijalla päähän ja lujaa. En edes uskalla ajatella sitä haukkuryöppyä jonka saan itse siinä kohtaa kun palaan töihin äitiyslomalta n. puolisen vuotta vauvan syntymän jälkeen. Asenteet ovat ilmassa jo nyt mm. työpaikallani.

Minun mielestäni kun avain lapsen hyvinvointiin on nimenomaan äidin ja isän hyvinvointi. Jos äitiä vituttaa 24/7, voi olla ihan saletti, että lapsi ei tosiaankaan voi tuossa ilmapiirissä hyvin. Kaapon äiti kirjoitti mielestäni viime syksynä (muistaakseni) osuvasti asiasta. Jotenkin niin, että myös lapsen kannalta on hyvä asia se kun äiti voi hyvin. Ja jos äiti ei voi hyvin pelkästään kotona ollessaan, on parempi tehdä asialle jotain heti siinä kohtaa kun asian itse tajuaa. Jos olen käsittänyt kirjoittajan ajatukset väärin, niin ilmoittele ja korjaan erehdykseni. Eo. ei ole siis suora lainaus, vaan minun muistikuvani asiasta. Ja kaikesta päätellen, ratkaisu on toiminut tässä perheessä erinomaisen hyvin, poika itse vaikuttaa kaikin puolin iloiselta, reippaalta ja ennen kaikkea hyvinvoivalta vesseliltä, eikä äidinkään tilassa ole valittamista.

Että kaiken kaikkiaan erinomaisen tärkeä kirjoitus Karpelalta.