Katsoinpa eilen illalla YLE Teemalta pätkän dokumenttia, jossa käsiteltiin lapsen kehitystä. Australiassa on käynnistetty valtava, 30 000 lapsen tutkimus, jonka aikana lasten kehitystaä seuraataan säännöllisin väliajoin ihan aikuisikään saakka. Valitettavasti en koko dokumenttia nähnyt.

Yksi tutkimuksen osista seuraa  miten stressi ja kiire vaikuttavat pikkulapsiin. Lapsen stressi on suoraa seurausta vanhempien stressistä. Niin lapsella kuin aikuisella stressin myötä elimistöön erittyy kortisolia. Kortisoli vaikuttaa elimistössä siten, että se estää hippokampuksessa (aivoissa) joidenkin osien toiminnan. Stressaantunut lapsi ei siis kykene oppimaan uutta, keskittymään, käsittelemään tunteitaan tai muistamaan kunnolla.  

Ohjelmassa kerrottiin, että monilla päiväkodissa olevilla lapsilla kortisoliarvot ovat koholla. Tämä kiinnitti minun huomioni. Meillä Suomessahan tilanne on siinä mielessä parempi kuin monessa muussa maassa. Meillä kun vanhemmat voivat valtiovallan tuella olla kotona pikkulapsen kanssa noin vuoden verran. Muualla lapset joudutaan viemään hoitoon aikaisemmin, mikäli toinen vanhemmista ei jää kotiin lapsia hoitamaan. Ohjelmassa eräs lapsi oli viety päiväkotiin jo puolen vuoden iässä ja mm. hänellä kortisoliarvot olivat kohonneet.

No juu, sehän nyt on ollut yleisessä tiedossa jo pitkään, että lapsen ihan paras paikka olisi kotona. Mutta koska kaikilla sitä kotihoidon mahdollisuutta ei ole, on lapset vietävä päivähoitoon. Pienten lasten ryhmissä on vähemmän lapsia kuin isompien. Tilanne poikien päiväkodissa on se, että hoidossa olevia lapsia on niin paljon, että ryhmäkoot ovat liian isoja. Poikien ryhmässä on 18 lasta. Onneksi pystymme Miehen kanssa järjestämään työmme niin, että pojat ovat hoidossa 5-6 tuntia päivässä, viikosta riippuen. Jotkut lapset joutuvat olemaan hoidossa helposti kymmenenkin tuntia.

Koska päiväkodissa on paljon lapsia, on aika ajoin kiire ja paljon melua, uskoisin, että tilanne voi olla pienemmille, kuten meidän kuopuksellemme, stressaava. Ihan selkeästi nuorimmainen on kovin väsynyt hoitopäivän jälkeen. Siksi olen yrittänyt rauhoittaa illat. Meillä tv menee yleensä kiinni lastenohjelmien jälkeen. Musiikkia kuuntelemme levyltä aika ajoin. Lapset saavat leikkiä omia leikkejään keskenään, yksin tai meidän vanhempien kanssa.

Minähän olen aina kannattanut päivähoitoa, ja puhunut päiväkotien puolesta. Siellä opitaan toimimaan ryhmässä ja on erilaisia virikkeitä kuin kotona. Koska en ole mitenkään osallistuva ja aktiivinen äiti, emme ole poikien kanssa käyneet kerhoissa tai lastentapahtumissa. Sosiaaliset kontaktit ovat löytyneet leikkipuistoista, mikäli ovat. Siinä mielessä siis päiväkoti on ollut hyvä paikka pojille tavata muita lapsia. Esikoinenhan on ollut siinä onnellisessa asemassa, että hänen päiväkotiuransa alkoi vuoden ikäisenä ja kesti muutamia kuukausia. Viime jouluun saakka hän kävi päiväkodissa kahtena päivänä viikossa. Kuopus-poloinen taas on ollut koneiston syövereissä vuoden ikäisestä alkaen.

Jo esikoisen päivähoidon alettua, huomasin, että poika oppii uusia asioita hypäyksittäin. Ja ne hypäykset tapahtuivat aina pidempien loma-aikojen yhteydessä. Liekö tällä mitään tekemistä stressin kanssa, mene ja tiedä, mutta kyllähän se pistää miettimään. Toistaalta taas, minun sukupolveni on varmaan se eka päiväkotisukupolvi, ja ihan hyviä meistäkin on tullut. Joskin minähän en ole ikinä ollut päivähoidossa, vaan äitini oli kotiäitinä vuosikaudet. Mutta noin niinkuin yleisesti ottaen. Ikätoverini ovat pääosin ihan tavallisia, fiksuja ihmisiä, ovat sitten olleet koti- tai päiväkotihoidossa.

Mutta kaiken kaikkiaan dokumentti oli äärimmäisen kiinnostava, ja pisti äidin miettimään. Eikä ihan välttämättä niitä kivoja asioita. Jos ennen oli niitä paskaäitifiiliksiä aina ajoittain (kuten nyt kun eskoinen on ilmeisesti päättänyt lopettaa päiväunien nukkumisen, ja äidin oma aika kutistui olemattomiin), niin jatkossa varmaan se paskaäitifiilis on jokapäiväistä, kun vie lapsia hoitoon. Tosin, positiivista on se, että huomaan tehneeni ihan alitajuisesti jotain oikeinkin. Illat rauhoitetaan ja omatkin menot karsitaan minimiin. Ja ehkä meillä ei enää aamuisinkaan lapsia hoputella ja vedota äidin kiireeseen, vaan koitetaan saada aamu sujumaan joutuisasti turhia kiirehtimättä.

Mut nyt minä vietän laatuaikaa esikoisen kanssa, menen sohvalle neulomaan ja laitan Autot-DVD:n pyörimään :)