Lueskelin tuossa K-kaupan Pirkka-lehteä. Siinä julkkiksilta kyseltiin joulumuistoja ja mieleenpainuvia joululahjoja. Laulaja Mika Pohjonen kertoi ostaneensa puolisolleen täyspitkän valkoisen kettuturkin. Olin kuolla nauruun.

En itse ole mikään kettutyttö. Olen sitä mieltä, että niin kauan kun turkistarhaus on Suomessa laillinen elinkeino, sitä sitten saa harjoittaa. Ihmettelen jopa, että miten turkiseläinten luontoon vapauttaminen on muka hyväksyttävämpää kuin niiden turkkien käyttäminen pukineissa. Molemmissa tapauksissa kun se eläin kuitenkin kuolee. Ehkä tässä sit haetaan sitä taloudellisen vahingon aiheuttamista tuottajalle, mut en ymmärrä silti pointtia. Vaikka en turkistarhoilla kirmaile kettuja spreijaamassa ja vapauttamassa yön pimeinä tunteina, niin se ei silti tarkoita sitä, että eläinten huonoa kohtelua mitenkään hyväksyisin. Mielipiteeni ilmaisen siten, että jätän turkikset kauppaan. Yhden pienen ihmisen boikotti turkistuotteita vastaan tuskin mitään muuttaa, mutta tunnenpahan itse tekeväni edes jotain. Ja jos meitä boikotoijia on riittävästi, niin ehkä joku tekee asialle jotain.

Itse en voisi kuvitella paljoakaan epäkäytännöllisempää lahjaa kuin valkoinen täyspitkä kettuturkki. Nauraisin itseni varmaan tärviölle paketin avatessani. Lasten kanssa valkoinen on täysin naurettava väri pitää päällään noin ylipäätään, saati sitten sellaisena versiona, jota ei voi nakata pesukoneeseen. Enkä uskoisi ihan hirveesti nauttivani kuolleen ketun karvasta päälläni. Eikä minulla kyllä olisi moiselle vaatekappaleelle mitään käyttöäkään. Me kun ei suuremmin harrasteta mitään ensi-iltoja tai gaaloja tai muitakaan merkittäviä kulttuuritapahtumia. Ja hiekkikselle välttää se vanha toppatakki, siellä ei tarvii kettuturkkia. Mut ei siinä mitään, sain hyvät naurut heti aamutuimaan, vieläkin huvittaa ajatus kahden pikkulapsen äidistä kettuturkissa patsastelemassa leikkipuistossa :D