Käväisin mairen blogissa lueskelemassa hänen kuulumisiaan. Taisin vastaillakin sinne (vai oliko se jonkun muun blogi?? päätä särkee ja muisti reistaa), että tällä hetkellä pelkään pysähtyä. Silloin joutuisi miettimään asioita liikaa. Enkä usko nyt jaksavani sitäkään. Tänään oli vieraita, Pikkusisko, Pikku-Rinsessa, P-veli, äiti ja lapsuuden ystäväni äiti. Huomenna menen joogaan. Keskiviikkona jumppaan. Torstai ahdistaa jo valmiiksi, kun ei ole mitään. Paitsi Tehis ja ihanat Luka, Pratt ja Ray.

Jotenkin olen alkanut kaivata toista ihmistä lähelleni. Samaan aikaan pelkään sitä läheisyyttä. En usko selviäväni vielä mahdollisesta pettymyksestä. Suhteen loppuminen tai jopa alkamatta jääminen saa minut luultavasti taas putoamaan. Kummallista. Joskus hain fyysistä lohtua yhden yön jutuista, mutta nykyään en kykene edes siihen.

Tarvinnee lopettaa tää pohtiminen, kun alkaa niin taas ahdistaa. Parempi mennä sohvalle puikkojen kanssa heilumaan.