On taas se aika vuodesta, jolloin on työnantajan aika osoittaa arvostavansa työntekijöitään. Järjestetäänpä siis pikkujoulut, jossa on tarjolla ruokaa ja juomaa. Mitä enemmän ilmaista viinaa tarjotaan, sitä enemmä firma saa arvostusta. Paikan valinta on vaikea. Mikäli firman tiloissa ei ole sopivaa paikkaa, se vuokrataan jostain. Paikan sijainti taas riippuu budjetista. Mitä isompi budjetti, sen parempi paikka noin niin kuin maantieteellisesti.

Työntekijöiden keskuudessa pikkujouluihin valmistautuminen aloitetaan samalla hetkellä, kun ilmoitus tulossa olevista bileistä annetaan. Naiset varaavat ajan kampaajalle, manikyyriin ja lähtevät ostoksille hankkimaan viimeisimmät meikki- ja vaatetrendit täyttäviä vermeitä juhliin. Jostain kumman syystä liki jokainen nainen ostaa topin tai pikkumekon joka kimaltelee. Tai sitten kimallehiuslakkaa tai glitteripuiko, jolla kimallusta voi lisätä meikin päälle. Myös allekirjoittanut on syyllistynyt samaan. Ja sille hemmetin kimallemekolle/meikille/hiuslakalle ei sitten näiden juhlien jälkeen ole enää mitään käyttöä. Seuraavana vuonnahan samoja juttuja ei voi käyttää, kun joku voi muistaa että sillä oli toi sama kolttu viime vuonnakin. Vaikka tuskin koskaan kukaan moista muistaa, ellei se kolttu sit ollu ihan karsee. Viikko ennen pikkujouluja alkaa se supina. Kuka on tulossa, millä kyydillä ja mihin aikaan. Mietitään minne mentäis jatkoille.

Pikkujouluissa tarjotaan aina alkuglögit, terästettynä tai ilman. Ja voi sitä raukkaa, joka ottaa glöginsä ilman terästystä. Naisien epäillään olevan raskaana ja miesten tulleen uskoon. Ruokaa odotellessa lauleskellaan jouluisia lauluja, tai kuunnellaan niitä cd-levyltä. Jotkut firmat ovat jopa palkanneet nimekkäitä esiintyjiä pikkujouluihinsa. Kun glögit on saatu kietaistua huiviin ja tunnelma alkaa lämmetä, tarjoillaan perinteinen jouluateria: Kinkkua, salaatteja, laatikoita. Jälkiruoaksi joulutorttu ja kahvi. Ruokajuomana tarjotaan halvinta laatikkoviiniä, olutta ja siideriä (jotka joku johtoportaan tyyppi on käynyt jo hyvissä ajoin hakemassa Virosta). Syöminen ja sen kera tapahtuva juominen antavatkin suunnan sitten loppuillalle. Jos juotavaa on paljon, on luvassa avautumista. Kehutaan lähimmät työtoverin hyviksi tyypeiksi, mä rakastan teitä tyypit hei. Haukutaan pomo ainakin niille hyville tyypeille ja mikäli viinaa on riittävästi, kerrotaan avoimesti pomolle mikä mulkku se oikein on. Loppuillasta koitetaan iskeä talousosaston Mirkkua tai oston Perttiä, sukupuolesta ja omasta suuntautumisesta riippuen. Ainakin yksi suhteensa salannut pariskunta löytyy joka vuosi työkavereiden joukosta, ja salettina joku lähtee jonkun toisen kanssa bileistä kotiin, ellei kanssakäymistä ole sitten suoritettu jo juhlapaikan vessassa. Joku säätää varatun kollegan kanssa, toinen itkee nurkassa, kun se yks ei tänäkään vuonna huomaa. Ja osa porukasta laulaa joululauluja (ne bileiden järjestäjät) ja koittavat pitää kiinni ohjelmasta.

Juhlapaikan vuokra-ajan päätyttyä tilataan takseja ja lähdetään jatkoille yökerhoon. Yleensä se on se kaupungin "hienoin" paikka, jonne jokaisen muunkin firman pikkujoululaiset ovat menossa. Siinäpä sitä sitten värjötellään jonossa 15 asteen pakkasessa tunti. Sisälle päästyä on pakko ottaa jotkut ihanat drinkit (naiset) tai jallukola (miehet). Ja sit mennään äkkiä tanssilattialle, kun tää on just hyvä biisi. Se firman vähiten sosiaalinen tyyppi, yleensä mies joka ei olis halunnut tulla juhliin muutenkaan, mutta kun ne järjestävät naiset käytännössä pakotti, joutuu koko naisköörin laukku- ja drinkkivahdiksi. Ilta sujuu tanssiessa ja juodessa. Välillä käydään tyttöporukassa pissalla, kohennetaa syöttiä ja ihmetellään miten se Kari on niin mörtsinä (no haloo, oisitte itsekin, jos istuisitte pimeimmän nurkan perimmäisessä pöydässä 20 akan käsiveskojen ympäröimänä), puhutaan miten herkulta se firman komein mies, Late, tänään näyttää ja pohditaan et mitä sille tehtäis jos sen kans päästäis kahden kesken *kikatusta*.

Valomerkin tullessa kaikki ovat hyvin epäuskoisia, ei kello voi vielä olla noin paljon. Viimeiset hitaat on tanssittu, ai vitsi mikä vosu toi Kikka oikein on, kattokaa nyt, se roikkuu tossa Latessa. Kyllä mua ainakin Laten asemassa pikkasen kypsyttäis. Late itse on tyytyväinen, taas sai helpolla. Laukkuvahti-Kari kypsyi yhden maissa, ilmoitti akkalaumalle lähtevänsä ja lähtikin, lähellä olevaan rokkibaariin. Tapasi siellä sielukkaan rokkimisun ja ilmassa oli suuren raukkauden tuntua. Alkuillan pettymys vaihtui aidoksi iloksi.

Yökerhosta porukka suuntaa pizza-kebapin kautta taksijonoon. Joku koittaa vielä ehdotella jatkoja, mutta naiset ovat suuttuneet Kikalle, joka nappasi Laten. Irmeli ja Kalle ovat kantokunnossa, ja muita sieppaa sekin. Taksissa kukaan ei oikein enää jaksa puhua mukavia, kun ilta oli pilalla yksien kuhertelusta, eikä mulla muutenkaan ole noiden tyyppien kans mitään yhteistä. Kaisu itkee humalassa, ja tilittää miten onneton hän on kun suhde poikaystävään loppui ja miten hän ei varmasti ikinä löydä ketään. Kotona mennään nukkumaan meikit naamalla ja vaatteet päällä. Aamulla osa herää hirveeseen morkkikseen ja osa, kuten Kari huumaavaan onnentunteeseen.

Maanantaina alkaa pikkujoulujen jälkipuinti. Kuka oli haukkunut kenetkin, kuka oli kannettu kotiin, kuka oli lähtenyt kenenkin kanssa samaan paikkaan yöksi. Pahiten mokailleet eivät tietenkään muista mitään, pahoittelevat vaan, että kaikkee se ilmanen viina teettää. Osa on väkisin suutuksissa, mutta jo keskiviikkoon mennessä kaikki painuu unholaan, kun nehän oli vaan pikkujoulut. Paitsi Karilla, joka on tapaillut tapaamaansa rokkityttöä siitä lähtien joka ilta ja suorastaan hehkuu onnea. Ja sitä onnetonta, joka petti kännissä puolisoaan työkaverin kanssa ja joka nyt miettii et pitäiskö puolisolle kertoa ja kertoisko ennen joulua vai vasta joulun jälkeen, että ei lasten joulu menis pilalle...

Joo. Minäpä jätin tänäkin vuonna firman pikkujoulut väliin ja vietin kännäykseltä ja krapulalta säästyneen ajan Miehen ja lasten kanssa kotona ja jouluostoksilla. Ei tullut haukuttua ketään, ei juotua liikaa, eikä petettyä puolisoa. Hauskoja pikkujouluja kaikille muille :)