Kohta lienee syytä muuttaa blogin nimi Myrkyttären sairaskertomuksiksi, kun tätä aihetta meillä tuntuu piisaavaan. Ei riittänyt oma sairstelu, vaan kaiken huipuksi Jannekin sai sitten tämän flunssan. Kuume nousi perjantain ja lauantain välisenä yönä 39.5 asteeseen. Ei kun suppoja kehiin ja poika viereen nukkumaan. Ilmeisen sairas pieni sitten olikin, kun aamulla nukkui yhdeksään saakka. Koko tauti tuli ihan puskista, perjantaina ei ollut mitään merkkiä tulevasta. Lauantai meni kuumeillessa, mutta jo sunnuntaina päästiin vähän jo pihallekin, kun tauti alkoi helpottaa. Janne on nyt jo voiton puolella taudista, minä edelleen sairastan. Nuhan lisäksi kiusaksi tuli yskäkin. 

Maanantaina kävin Jannen tulevan hoitopaikan vanhempainillassa. Ihan mukavalle vaikutti niin paikka kuin hoitajatkin. Vaikka kyllä se on pakko tunnustaa, että ihan pikkasen meinaa hirvittää pikkuista hoitoon laittaa. Viikon verran olis tarkoitus ottaa pehmeetä laskua, tosin enpä tiedä onko minun motiivinani enemmän itseni rauhoittelu kuin pojan..

Janne on ruvennut konttaamaan ihan kunnolla. Äitienpäivänähän meillä konttailtiin ekoja kertoja, mutta sen jälkeen oli taas viikkotolkulla hiljaista sillä rintamalla. Viime viikolla sitten poika hoksasi homman ja nyt ympäri kämppää painetaan pääasiassa kontaten. 

Konttaamisen lisäksi meillä on opittu kävelemään puita pitkin ja kiukuttelemaan. Jälkimmäistä tehdään urakalla. Joka kerta kun kielletään tai komennetaan, alkaa aivan järjetön huuto ja kirkuna. Raivarin aiheuttaa myös vaipan vaihtaminen, pukeminen, syöminen jne. Naapurista varmaan kohta soitetaan sossuun että meillä rääkätään lasta. Ruoka lentelee ympäri keittiötä, kun ruokapöydässäkin pitää kiukutella. Onhan tää joku ohimenevä vaihe, onhan?