Tämä on taas niitä päiviä jolloin mieluusti olis ihan yksin jossain pimeässä märehtimässä elämää. Tiedättehän, niitä joista tietää jo heti aamusta, että ei kannattais nousta sängystä ollenkaan. Sellaisia päiviä minulla ainakin on joskus. Koko ajan päällä on sellainen pieni ärsytys. Vähän niin kuin kivi hiertää kengässä, hiertää ärsytys mieltä. Mitään selkeää syytä tilalle ei ole. On vaan sellainen päivä. Ja siitä johtuen ihan kaikki nyppii, risoo ja ellottaa.

Esimerkki: Hammaslääkäri. Sain taannoin akuuttiajan hammashoitoon. Ja sieltä maksusitoumuksen yksityiselle hammaslääkäriasemalle. Mukana on lista paikoista, joihin sitoumus käy. Paitsi että se ei perkele käy mihinkään. Kävin koko hiton listan läpi, eikä kukaan suostunut ottamaan maksusitoumuspotilasta vastaan. Mitä hiton järkeä on koko järjestelmässä, jos kerran aikoja ei saa? Ja kun tämä rupes ärsyttämään, tuli mieleen se sadistinen hammaslääkäri, joka juurihoidon aloitti. Ja nyt ärsyttää vielä enemmän. Hankin perhana tekarit.

Esimerkki 2: Työprojekti. Myytiin tuote, joka pitäisi asentaa päivämäärään x mennessä. Tilaajan edustaja ei ole saanut palaveria koolle. Ketään ei kiinnosta selvittää avoimia asioita. Ärsyttää. Raivostuttaa. Raivonpuuskassa kirjoitan sähköpostin jossa ilmoitan, että tulemme paikalle sinä ja sinä päivänä kello se ja se ja asennamme tilatun tuotteen. Aikataulu käy yhtäkkiä kaikille. Mikä siinä voi olla niin vaikeeta?

Esimerkki 3. Elämä. Miten sitä voi olla aikuinen ihminen niin hukassa elämässään, ettei saa siihen mitään otetta? Lapset käyttäytyvät huonosti. Raha-asiat on rempallaan. Ikää karttuu, mutta järkeä ei. Työasiat pysyy kutakuinkin kuosissa, mutta lipsumista on havaittu sielläkin. Kun joku sais langanpäät kiinni ja sitois ne nätille rusetille, niin olis helpompi päästä eteenpäin. Mut se joku ärhentelee epämääräisen kiukun vallassa ja nillittää blogissa sen sijaan, että tekis asioille jotai. Sekin rupes nyt ärsyttämään.