Katselin eilen Ylen Aamu-TV:tä. Siellä pyydettiin katsojia kertomaan ehdotuksia kuntien säästökohteista. Ja eräässä ehdotuksessa vaadittiin subjektiivisen päivähoito-oikeuden poistamista. Subjektiivinen päivähoito-oikeushan takaa jokaisella alle kouluikäisellä lapsella on oikeus kunnalliseen päivähoitoon. Riippumatta siitä ovatko vanhemmat töissä vai kotona.

Itseäni koko ehdotus sapetti. En tiedä tarkkoja lukuja, mutta uskallan väittää ihan näin asiaa suuremmin tutkimatta, että subjektiivisen päivähoito-oikeuden kulut ovat kunnalle aikas pienet. Että vaikkapa kuntien virkamiesosastoa karsimalla, vaikkapa puoleen, saavutettaisiin samat säästöt. Eivätkä nämä säästöt kohdistuisi lapsiin millään lailla. Ja miksikö päivähoito-oikeus pitäisi säilyttää? Koska esim. työtön äiti tai isä voi saada työtarjouksen, jonka haluaa ottaa vastaan. Mutta milläs otat, kun lapsi on menettänyt oikeutensa päivähoitopaikkaan samalla sekunnilla, kun vanhempi menetti työnsä. Tai maahanmuuttaajien lapset. Mamu-perheissähän yleensä ainakin toinen vanhemmista on kotosalla. Vouhkataan ja meuhkataan siitä, miten nämä lapset ja perheet eivät sopeudu meidän yhteiskuntaamme. Päivähoito on oiva paikka lasten oppia meidän tapojamme ja kulttuuriamme ja samoin valtaväestön lasten oppia tulemaan toimeen eri kulttuureista tulevien lasten kanssa. Kaikki hyötyvät. Kyllä minusta ainakin on mukavaa, kun Jannen tarharyhmässä ja tarhassa noin muutenkin on maahanmuuttajien lapsia. Itse koen tärkeäksi sen, että nykymaailman lapsista tulisi suvaitsevaisempia kuin edeltävistä sukupolvista puolin ja toisin.

On se kumma, että huonoina aikoina karsitaan ensimmäisenä lapsilta, nuorilta ja vanhuksilta, juuri niiltä, jotka eivät pysty puolustamaan itseään ja oikeuksiaan. Meidänkin kuntamme pistää rahaa kaiken maailman tunneleihin ja valtaviin parkkihalleihin, mutta rahaa ei muka löydy opettajien ruokailuun tai kunnon kouluruokaan, nuorten mielenterveyspalveluista tai vanhustenhuollosta puhumattakaan. Arvatkaapas huviksenne mitkä puolueet meillä päin pitävät valtaa?

Toinen karmiva uutinen tältä viikolta oli se, että mm. Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueella ei ole riittävästi resursseja lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin. Hädässä oleva lapsi voi joutua odottamaan jopa puoli vuotta hoitoon pääsyä. Miettikääpä ihan jokainen aikuinen omalle kohdallenne tätä tilannetta. Suostuisiko kukaan aikuinen odottamaan puolta vuotta, että pääsisi hoitoon? Enpä usko. Ja sitten porukalla ihmetellään näitä kouluampumisia sun muita. Vuosi ja kaksi sitten luvattiin ihan valtion päättäjien taholta, että rahaa ohjataan nuorten mielenterveyspalveluihin. Olispa ihan jännä nähdä, että kuinka paljon rahaa on palveluihin saatu ja kuinka suuri osa rahoista on oikeasti ohjattu sinne minne ne on osoitettu.