Olen aina ollut hirvittävän itsekriittinen. Moitin itseäni virheistä, ja usein jopa suurentelen asiaa. Enkä osaa olla itselleni armollinen. Olen täysin epähuomiossa tehnyt virheen töissä. Onneksi linjalla oli vuorossa sellaiset henkilöt, jotka osasivat katsoa, että sutta tulee. Ja nyt piiskaan itseäni täysillä. Vaikka mitään vahinkoa ei siis ole sattunut. Tuotteet pysäytettiin linjalle, epäkuranttia tavaraa ei tullut, eikä materiaalia mennyt hukkaan. Myöskään toimitus ei näillä tiedoilla viivästynyt. Siltikään en osaa antaa itselleni anteeksi.

Viime talvena myös terapeuttini kiinnitti asiaan huomiota. Kuvittelin päässeeni tästä haitallisesta tavasta irti, mutta näin ei näköjään olekaan asian laita. Toki uusi työ asettaa paineita, ja virheitä sattuu varmasti kaikille, etenkin kun kiire on valtava. Pitäisi vaan muistaa tarkistaa asiat moneen kertaan, koska se aika mikä tarkistukseen menee, palautuu moninkertaisesti, kun virhe huomataan, eikä se pääse tuotantoon saakka.

Ehkä tuo lääkityksen lopettaminen ei ollut niitä parhaimpia ideoitani…