Aamulla töihin tullessa radiossa soi Zen Cafen kappale Laiska, tyhmä ja saamaton. Niille jotka eivät ole kappaleen sanoitukseen tutustuneet, niin kertosäe menee jotakuinkin näin:

En oo pettynyt, mietin vaan et minkä virheen tein,
Kun sinusta tuli noin laiska.
En oo surullinen, mietin vain et missä väärin tein
Kun sinusta tuli noin saamaton.
Laiska ja tyhmä ja saamaton.

-Zen Cafe: Laiska, tyhmä ja saamaton-

Naureskelin suorastaan ääneen (sen minkä laulamiseltani pystyin), että pitäiskö itsekin ruveta soveltamaan tällaista zencafemaista lastenkasvatusoppia. Lasta ei varsinaisesti syyllistetä, mutta annetaan ymmärtää rivien välistä, että koska "veljeskin on kunnollinen", niin vika ei ainakaan vanhemmissa voi olla. Johan sitä on moneen kertaan nähty mitä tuo tukeminen ja kannustaminen kasvatuksessa lapsille tekee: niistä tulee hirveitä hulttioita ja heittiöitä, nuorisorikollisia ja potentiaalisia tappajia..

No jaa, itse olen saanut jotakuinkin vapaan kasvatuksen, olemme aina saaneet sisaruksieni kanssa valita miten toimitaan: Joko tehdään tai sitten itketään ja tehdään. Muutaman itketään ja tehdään kerran jälkeen sitä oppi valitsemaan toisin. Ja ihan kelvollisia veronmaksajia meistä kaikista on siitä huolimatta tullut.

Ystäväni idea yhteisestä hyvä äiti - blogista tuntuu päivä päivältä paremmalta idealta. Voitaisiin ihan porukalla jakaa loistavia kasvatusvinkkejä.. Eikä tuo em. laulun esimerkki välttämättä olisi kauheen kaukana todellisuudesta ;o)