Päivän Iltalehti uutisoi yh-äidin rankasta arjesta. En missään nimessä väitä, etteikö yh-vanhemman elämä olisi rankempaa kuin kahden vanhemman perheen, koska tiedän että se vaan on. Kaikki vastuu perheen arjesta on yhden ihmisen harteilla. Pahimmassa tapauksessa ex-puolisosta ei ole mitään apua, tai ex hankaloittaa kaikin mahdollisin tavoin perheen elämää. En siis ole lukenut koko juttua, ainoastaan tuon nettiversiossa olleen pätkän, joihin nämä huomioni perustuvat.

Se mikä jutussa kiinnitti huomioni oli otsikko: "Syön yleensä pätkissä". Tuohan ei nyt ole millään laikka pelkästään yh-vanhempien ongelma, vaan ihan jokaisen vanhemman, jolla ylipäätään on pieni lapsi tai useampia. Se kerralla lämpimänä syöty ateria on ainakin meillä melko harvinaista herkkua, vaikka molemmat vanhemmat olisivatkin samaan aikaan ruokapöydässä. Vaikka meillä poika syö pääsääntöisesti itse, tarvitsee hän kuitenkin sen verran apua, että jompi kumpi joutuu oman ruokansa kylmänä syömään. Ja mikäli syöminen tapahtuu esim. lapsen päiväuniaikaan, voi olla ihan saletti, että kersa herää sillä siunaaman sekunnilla kun se lämmin ruoka on lautasella ja olet juuri saanut ehkä ekan annoksen sapuskaa naamariin.. Että eipä yh-äiti saa tästä syömisjutusta mitään sankariäitipisteitä. Ainakaan minulta.

Jutussa kerrotaan myös lasten pukemisrumbasta. Kuinka se on näin talviaikaan rankkaa. Yleensähän lapsiperheessä vain toinen vanhemmista on lasten kanssa kotona (joko vanhempain- tai hoitovapaalla) ja toinen töissä. Tämä kotona oleva yksilö siis ihan perheen kokoonpanosta huolimatta on vastuussa arkirutiineista, kuten pukemisesta. Ei meillä ainakaan Mies tule kesken työpäivän minun avukseni poikaa pukemaan, kun jonnekin pitää lähteä. Ei, vaikka tuo valtaisa rantapallon omainen maha tekee pukemisesta yhtä tuskaa niin äidille kuin lapsellekin. Ei, vaikka se olis ihan kiva että ei tarttis pallomahan kanssa pukea kiukuttelevaa lasta. Tuskin kukaan pikkulapsen vanhempi mitenkään nauttii näistä talvikeleistä, kun ipanoille saa turata kolme tai neljä kerrosta vaatetta päälle (sisävaatteet, villapuku, toppapuku ja mahdollisesti myös kurahousut).

Ja hyvänen aika, jos ei lapsia tehdessään tiedä, että lapsiperheen arki vaan on rankkaa, niin ei ehkä kannata tehdä niitä lapsia. Vastikään julkaistiin tutkimustulos, että pienten lasten vanhemmat eroavat yleensä silloin kuin lapset ovat alle kolmivuotiaita. Joku Vauva-lehden numero muistaakseni teki tästä ihan pidemmän artikkelin jokunen aika sitten. Että jos ne kolmisen vuotta jaksaa vaan pinnistää, niin sitten se alkaa helpottaa parisuhteenkin osalta. Totta hitossa se pistää parisuhteen lujille kun ollaan aina väsyneitä. Ja aina pitää ottaa ensimmäisenä se lapsi huomioon ja hyvin pitkälti elämä vaan menee lapsen ehdoilla. Etenkin jos on tottunut siihen että voi tehdä mitä vaan ja milloin vaan. Yhteistä aikaa puolison kanssa ei ole juuri nimeksikään, ja siitäkin tulee liian usein tingittyä, kun kumpikin kaipaa myös sitä omaa aikaa ja tekemistä. Meillä ei ennen Jannen syntymää riidelty tai tiuskittu koskaan. Nyt sitä tapahtuu monta kertaa viikossa. Pinna vaan on kireällä ja tuntuu ettei toinen vaan tajuu. Mutta kertaakaan ei ole tullut mieleen heittää hanskoja tiskiin. Rakkautta vaan tuntuu jostain piisaavan, vaikka suhteen hoitaminen onkin ollut hieman retuperällä, eikä tilanteeseen ainakaan ole parannusta tulossa. Tokihan tilanne olisi ihan eri, mikäli Mies olisi juoppo, huumehörhö tai väkivaltainen, siinä kohtaa pitääkin lähteä, äkkiä ja etäs. Ei sitä nyt ihan kaiken uhalla sitä perhettäkään kannata koossa pitää.

Sitähän tuosta lyhyestä artikkelista ei käynyt ilmi miksi tämä kyseinen äiti on yh. Jos kyseessä on nuo em. asiat, niin parempi niin kuin ainainen pelko persiissä itsensä tai lastensa turvallisuuden vuoksi. Mutta jos taas kyseessä on ihan vaan jomman kumman tai molempien vanhempien kypsymättämyys, niin ihan oma moka. Itsehän päättivät lapsia tehdä. Vieläpä kolmin kappalein. Ehkäisy kuitenkin on nykyaikana aika helposti hoidettavissa.

Tarkoitukseni ei ole mollata tai väheksyä yh-vanhempia. Omaan lähipiiriini kuuluu heitä lukuisia. Ja kaikki hoitavat arkensa ilman lehtien palstoilla tilityksiä, ja hyvin hoitavatkin. Lapsia on yhdestä useampaan. Erot ovat tulleet erilaisista syistä. On väkivaltaa, välinpitämättömyyttä, alkoholismia jne jne jne. Helppoa ei ole ollut takuulla heistä kenelläkään, mutta kukaan heistä ei kuitenkaan ole osastaan sen suuremmin valittanut  missään, ei vaikka syytä olisi varmasti ollut.