Koska lomani ajoittui kesäkuuhun, eikä se kelillisesti ollut mitenkään huikaiseva, tuli loman aikana luettua. Jatkoin Donna Leonin Guido Brunetti - dekkareiden parissa, ja olen päättänyt muuttaa Italiaan. Yksittäisistä kirjoista en ala kirjoittaa sen yksityiskohtaisemmin, koska olen lukenut niitä nyt kaikkinensa toistakymmentä lyhyellä aikaa. 

Olen jokunen vuosi sitten käynyt Venetsian lentokentällä, ja jatkanut matkaani lähikaupunkiin työmatkalle, enkä harmikseni tuolloin päässyt käymään Venetsiassa. Nykyäänhän kaupunki on turistien valtaama ja paikallisten mielestä lähes sietämätön paikka elää turistimassojen vuoksi, mutta haluaisin silti päästää kaupungissa käymään.

Donna Leon kirjoittaa oletettavan rehellisesti Italian hallinnon ongelmista, sen korruptiosta ja siitä miten mafia leviää yhä pohjoisemmaksi ja mitä ongelmia se aiheuttaa. Kirjoissa kerrotaan myös suhtautumisesta veroihin, joka osaltaan paljastaa sen, miksi tilanne esim. Kreikassa on se mikä on. 

Mutta ennen kaikkea kirjat antavat hyvän kuvan italialaiseen elämään. Ruokaan, viiniin, perheeseen. Kirjoja lukiessa miltei haistoi ruoan tuoksun ja todellakin toivoi olevansa Brunettin perheen päivällispöydässä, jossa on lähes aina tarjolla kolme ruokalajia asiaankuuluvine viineineen. 

Luin Donna Leonin lisäksi myös paljon muita kirjoja, mutta kirjoittelen muutamista lisää tarkemmin.