Pienen Erika tytön julma surma on varmasti koskettanut ihan jokaista meistä. Minua ainakin. En edes kykene kuvittelemaan millaista pelkoa ja hätää pieni tyttö tunsi, kun ihminen jonka olisi pitänyt huolehtia hänestä, toimikin aivan päin vastoin. Minä olen lukenut tismalleen yhden artikkelin siitä miten Erika kuoli. Ja sitä lukiessani itkin. Enempää en halua enkä kykene lukemaan. Minä en voi ymmärtää sitä pahuutta joka pistää ihmisen tekemään lapselle noin.

Vastuuta on sysätty eri tahoille, lastensuojelulle, koululle, naapureille, muille läheisille. Miksi kukaan ei tehnyt mitään? Mutta mistä sitä perheelle täysin ulkopuolinen ihminen tietää milloin tilanteeseen pitää puuttua. Ihan oikeasti. Lain mukaan lapsen tukistaminen on rikos. Onko se sellainen rikos jonka nähdessään pitäisi ilmoittaa tapahtuneesta poliisille? Jos äiti tai isä pitää kiinni kiukuttelevaa ja rimpuilevaa lasta, voi se sivullisen silmiin näyttää siltä, että lasta riepotellaan, vaikka kyseessä on lapsen turvallisuuden ajatteleminen. Jos lapsella on paljon mustelmia, onko se automaattisesti merkki siitä, että lasta pahoinpidellään kotona, vai normaalia, koska lapsille sattuu ja tapahtuu aina. Meillä ainakin molemmat pojat ovat mustelmilla jatkuvasti. Toki mustelmien sijainti paljastaa jo jotain, jaloissa olevat mustelmat ovat yleensä lähtöisin koheltamisesta, muualla olevia kannattanee tarkkailla.

Käytännön esimerkkejä. Naapurissamme asui perhe, jossa taloustilanteen vuoksi perheen isä menetti työnsä. Isä oli kohtalaisen kireä, varmaan huolissaan perheen toimeentulosta. Kesäiltoina kuulimme vähän turhankin selvästi miten isä huusi lapsilleen. Ja huusi rumasti. Nimitteli idiottiksi ja vitun tyhmäksi. Käytös on mielestäni asiatonta. Lapset, toinen tuolloin eskari-ikäinen ja toinen nuorempi, leikkivät usein keskenään talon pihalla ilman aikuisen valvontaa. Mitään viitteitä väkivallasta en huomannut, mutta kun huuto yltyi pelottavaksi, mietin joskus pitäisikö paikalle soittaa poliisi. En soittanut.

Esikoisen päivähoitoryhmässä on poika, joka kiusaa muita lapsia ja saa porukkaa mukaansa. Minä en henk.koht pidä lapsesta yhtään. Miettikää, viisi vuotiaasta. Lapsi on minusta hirveän ilkeän oloinen. Esikoinen kuitenkin tästä pojasta pitää, joten toistaiseksi olen vain tyytynyt seuraamaan tilannetta vierestä. Mies kertoi, että pojan äiti on kovin poissaolevan oloinen. Kulkevat samalla bussilla monesti tämän perheen kanssa. Kerran äiti oli mennyt toisen lapsensa kanssa sisälle ja jättänyt perässään kulkevan viisivuotiaan yksin. Poika oli seurannut Miestä ja lapsiamme kotipihaamme saakka. Minä en tunne äitiä ollenkaan, olen muutaman kerran nähnyt hänet ohimennen lapsia viedessä tai hakiessa. Enkä tosiaankaan tiedä ovatko perheen asiat kunnossa vai eivät. Mutta huolestuttavaa on se, että perheen poika on väkivaltainen. Oli päiväkodissa ottanut yhden pojan kiinni ja täysin tahallisesti potkaissut polvella tätä kasvoihin niin että uhrin nenästä oli tullut aika lailla verta. Tämän jälkeen poika on uhkaillut muita lapsia, tekemällä heille samoin jos joku ei tottele.

Ymmärrän sen, että lapsia pitää suojella. Aiheeton lastensuojeluilmoitus on pienempi paha kuin täysi välinpitämättömyys lapsen hädästä. Kuitenkin ihmisten oikeus yksityisyyteen ja mikä lie suomalainen kansanluonne estävät aiheellistenkin ilmoitusten tekemisen. Minä haluaisin saada jonkin ohjeen siitä, koska minun pitää puuttua jonkun lapsen kohteluun.