Lääkärissä on sitten käyty. Ja lääkäri sanoi sanasta sanaan juuri sen, mitä arvelinkin. Voi voi ja syö panadolia. Mitä ilmeisimmin kipu ei lääkärin mielestä ole riittävän paha (no ei kai näin ma aamuna olekaan, kun koko viikonlopun olen ollut poissa koneelta) eikä ranteissa ole tulehdusta, joten särkylääkettä napaan ja töitä jatkamaan. Sen verran tuli uutta tietoa, että voin näin raskausaikana käyttää kolmannen kolmanneksen loppupuolelle saakka kipugeelejä, mutta sehän on ihan sama, kun saisi luunmurtumaan buranaa. Mutta josko sillä kipugeelillä saisin tuota pakarajumitusta helpotettua.

Pyysinpä samalla mittaamaan sitten verenpaineenkin. Yläpaine ok, alapaine 86. Että noususuhdanteessa ollaan. Käsi käymään aika ajoin terveydenhoitajalla mittauttamassa, että sen verran kuitenkin pielessä on tuo alapaine ilmeisesti on. Hip hei ja hurraa.

Kivun kanssa vielä ehkä eläisi, mutta kun se kipu meinaa viedä yöunetkin. Se jos mikä rassaa hermoja. Pinna on kireällä koko ajan ja aivokapasiteetista ehkä puolet jää käyttämättä, kun ei vaan jaksa. Töissä rittää aina parhaansa mukaan skarpata, mutta kotona iskee täydellinen romahdus. Kun saisi nukkua vaikka vuorokauden putkeen ilman että kukaan herättelisi.