Ihastuin aikoinaan Iittalan Taika-astiastoon. Suosikkini on nimenomaan se sininen. Siinä on jotain sellaista ihastuttavaa satumaisuutta ja nimensä mukaan taikaa, joka vetoaa sisäiseen lapseeni. Kaapistani löytyy sarjan isoja tee/kahvimukeja, kulhoja, leipälautasia ja kahvikuppeja. Viimeisimpänä kotiutui suloistakin suloisempi maitokannu.

product_thumb-normal.jpg

Kuva täältä.

Huolimatta viimeaikaisesta kotimaisuuskohusta (mm. Reima, Marimekko), minä ainakin olen ollut sen verran naivi, että olen kuvitellut kotimaisten brändien olevan pääosin kotimaisia. Niinpä esimerkiksi se eka kerta kun tajusin, että Novitan myymää lankaa myydään samoilla väreillä, mutta eri brändin alla, oli aikamoinen järkytys. Käytännössä siis lanka ei ollutkaa kotimaista, eikä Novitaa, vaan minkä lie lankatehtaan tuotantoa mistä lie, joka toimittaa lankaa kelle lie. Sittemmin Novita on kertonut ihan julkisestikin, että ainoa kotimaassa valmistettu lanka on 7 veljestä. Kaikki muu tehdään osin tai täysin ulkomailla. 

Mutta miten tämä kaikki liittyy sitten Taikaan? No siten, että irrottaessani viivakooditarraa kannun kyljessä, sattui silmään tarrassa oleva teksti: Made in Thailand. Kannun pohjassa puolestaan lukee Iittala Designed in Finland. Kannu on siis kyllä suunniteltu Suomessa, mutta valmistettu Thaimaassa. Silti kannulla on nettikaupassa hintaa suolaiset 49,90 €. Saattaa maito olla ensialkuun hieman hapanta tuosta kannusta tarjoiltuna..

Ei sillä, en näe mitään pahaa siinä, että tuotteita valmistetaan ulkomailla. Pahaksi asian tekee se, että ulkolaisia työntekijöitä suoranaisesti riistetään. Taannoin Yle lähetti dokumentin bangladeshilaisesta vaatetehtaasta, jossa Reiman omepelija "tienasi" yhden paidan omepelmisesta 20 senttiä. Sama paita maksaa Suomessa noin 15 €. Ompelijalla ei siis ole ikinä varaa ostaa ompelemaansa paitaa. 

Kirjoituksestani innostuneena laitoin Iittalalle sähköpostia asiaan liittyen. Kysyin valmistetaanko koko Taika-astiasto Thaimaassa ja miksi, sekä miten he valvovat työntekijöiden oloja tehtaalla. Jäämme odottamaan vastausta. Joku pidempiaikaisista lukijoista saattaa muistaa, että olen aiemmin lähestynyt Fazeria kysymällä kuinka he varmistavat ettei juuri heidän ostamaansa kaakaota ole poiminut lapsiorja, ja siihen vastauksen sainkin. Blogipostaus asiasta löytyy ehkä vuodelta 2012 mahdollisesti otsikolla kitkerä suklaa.