Mummoni kuoli, kun Janne oli ihan vauva. Hautajaisissa pienellä lapsenlapsenlapsella ei ollut vielä edes nimeä. Pappa meni perässä joitakin kuukausia myöhemmin. Iso osa lapsuuttani ja aikuisuuttani katosi hetkessä. Papan kuoleman jälkeen en ole käynyt mummolassa kertaakaan. Tätini perheineen remontoi talon omaksi kodikseen. Minun mielessäni mummola pysyy samana, enkä tiedä milloin pystyn sinne menemään.

Lieneekö syynä se, että Jannen ollessa pieni puuhaa vauvan kanssa oli niin valtavasti, että en oikein meinannut edes ehtiä suremaan kumpaakaan isovanhempaani. Siksi se suru kulkee yhä mukanani. Aika ajoin poikien touhuja seuratessani tulee mieleen, että vitsit että mummo olis kyllä nauranut tälle, ja nauttinut suunnattomasti poikien seuraamisesta.

Mummoni oli hyvin uskovainen ihminen. Sydämellinen ja antelias. Minulle ja siskolleni kesälomat mummolassa olivat yhtä juhlaa. Syötiin tuoreita karjalanpiirakoita, kerran taas kokonainen hiivaleipä. Ja kun mummo leipoi työkseen, me lapset saimme kaapia taikinakulhot tyhjiksi ja syödä jämätaikinat. Mummo on takuulla taivaassa. Sen sortin ihminen hän oli. Vastoinkäymiset saattoivat hieman lannistaa, mutta eivät katkeroittaneet. Joka asialle löytyi se hopeareuna. Pitäisi ehkä itsekin opetella ottamaan asiat tuolla asenteella.

Suurimman ikävän hetkellä ajattelen, että mummo on tuolla jossain pilven päällä ja seuraa meidän jokaisen elämää. Hän iloitsee kanssani pojista, joista toista ei ehtinyt koskaan näkemään. Sekä mummo, että pappa ovat läsnä jokaisessa perheemme juhlassa, jossa koko suku on paikalla. Mummo keittiössä istumassa, ja pappa olohuoneessa sohvalla tai nojatuolissa, välillä torkkuen, välillä keskusteluun osallistuen. Kuitenkin toivon, että molemmat poikamme olisivat saaneet tuntea isomummon ja -papan, päässeet saunomaan ulkosaunaan, syömään mummon leipomia piirakoita ja ennen kaikkea oppineet tuntemaan äidilleen niin tärkeät ihmiset. Onneksi pojilla on vielä molemmat isovanhemmat, joiden kanssa he voivat rakentaa yhtä suloisia muistoja kuin minulla on omista isovanhemmistani.