On täysin edesvastuutonta, törkeetä ja moraalitonta pyörittää jäätelöautoa minun nurkillani, kun yritän laihduttaa. Olen taas pysytellyt enemmän tai vähemmän kuosissa (paino ei ole ainakaan noussut!) viimeiset viikot. Sunnuntaina rehkin parisen tuntia salilla ja lihakset ovat ihanan kipeät.

Olen siis pyrkinyt käymään salilla 2 krt viikossa. Jumpissa ravaamisen myötä aerobinen liikunta on jäänyt vähemmälle, joten sitä puolta pitäisi aktivoida.

Koska itsehillintäni on vesikauhuisen ketun luokkaa, olen päättänyt laittaa pudotukselle välitavoitteita. Puntarin pitää näyttää viisi kiloa vähemmän lokakuun puolivälissä ja ne toiset viisi kiloa viimeistään tammikuun puolivälissä. Jatkosta päätän sitten. Tällä hetkellä tuo 10 kiloa on hyvä tavoite. Kaiken kaikkiaan pudotusta on siinä kohtaa tullut sitten 15 kiloa. Herraisä että minä olen LÄSKI. Taannoisen syömishäiröepäilyn jälkeen en ole uskaltanut soimata itseäni herkuttelusta, jotenkin tuntuu että tuo mieli on sen verran vielä puoli, että syöminen muuttuu kokonaan pahaksi asiaksi, ja syömättömyyskierre alkaa alusta.

Sentään taputtelin itseäni olkapäälle tänään, kun kävin kaupassa, eikä mukaan tarttunut herkkuja. Enkä muuten antanut periksi myöskään tuolle pahuuden ilmentymälle, jäätelöautolle. Iltapalaksi on luvassa hedelmiä. Sekavaa taas, mutta ajattelin josko tätäkin puolta päivittelisi. Kai minun pitäisi laihduttaa julkisesti, ilmoittaa painoni oikeissa kilomäärissä, niin ehkä se motivaatio siitä taas nousisi. Toisaalta en kestä loukkaavia kommentteja, joten koitan keksiä jonkun konstin siltä väliltä...