Olen ihmetellyt ja pähkäillyt syytä pojan kehnoon syömiseen. Ipana on imenyt kerrallaan 10 min, tosin tuolla määrällä ipana on pysytellyt tyytyväisenä tunnin jos toisenkin. Parisen iltaa sitten kun iltasyönnistä ei tullut mitään, niin pukkasin pojan sänkyyn unta odottelemaan. Kun uni ei ollut tullakseen, niin otin pojan tissille uudestaan. Pieni jaksoi syödä melkein tunnin, ja nukahti rauhallisesti. Ilmeisesti istualtaan imettäminen ei meidän pojan kropalle sovi. Sittemmin olen imettänyt poikaa pääasiassa makuuasennossa, ja maito on ruvennut maistumaan.

Otsikon mukainen iltahetki meillä oli eilen. Imetin poikaa makuuhuoneen hämärässä, ja odottelin unen tuloa. Poika söi oikein reippaasti ja kun lopulta imu irtosi, vilkaisin nukkuuko poika. Vielä mitä. Äiti sai maidosta palkakseen mitä aurinkoisimman hymyn. Yritä siinä sitten olla vakavana ja villitsemättä poikaa, kun nukkumaanmenoaika on melkein jo mennyt.. Pakkohan sitä sitten oli äidinkin pikkaisen nauraa pojan kanssa, kun juttua, hymyä ja naurua tuli ihan urakalla. Mieskin kuuli jääkiekkopelin ylitse jutustelumme makuuhuoneesta ja tuli seuraksi. Vietimme oikein mukavan iltahetken koko perheen kesken. Kyllä ne vaan on ne pienet hetket, jotka lapsen kanssa palkitsevat ja korvaavat sitten ne valvotut yöt.