Minun yöllä viettämäni elämä on huomattavasti mielenkiintoisempaa ja jännittävämpää kuin tämä ns. normaali elämäni. Viimeyönä tapahtui seuraavaa..

Uni 1: Olin automatkalla jostain johonkin. Pysähdyimme kahville ja syömään jollekin huoltoasemalle, tiedättehän nämä nykyiset aabeeceet ja vastaavat. Seurueessani oli koulukavereita vuosien takaa. Minä en pystynyt syömään oikein mitään, kun kaikki ällötti. Vessareissulla hoksasin että äitini piti kahvilaa samassa tilassa. Kävin siis moikkaamassa äitiä ja lupasin viedä kaverini pullakaffelle. Takaisinmennessä minua alkoi pyörryttämään ihan sairaasti, ja kaaduin pöydän päälle. Kaverini halusivat soittaa ambulanssin. Minä koitin soperrella, että ei tässä mitään hätää ole, niskat vaan on pikkasen jumissa liiasta neulomisesta, ja että kun pääsen kotiin teen pari jumppaliikettä ja kaikki on hyvin.

Uni 2: Olin työpaikkahaastettelun toisessa vaiheessa. Haastattelu pidettiin ko. yrityksen tiloissa. Minulla oli mukanani joku nuorehko mies, joka ilmeisesti oli ystäväni ja mukana henkisenä tukena. Haastattelu piti sisällään lähinnä höpöttämista miesten kesken mm. kalastuksesta. Kun aika oli melkein lopussa, tämä herra sanoi, että ai niin joo, kai meidän pitäisi nämäkin käydä läpi, kun sinut me tänne haluttaisiin töihin. Ensimmäinen kysymys: Jos sinulle annettaisiin kasa jämäosia, osaisitko tehdä niistä mutterin (oikeesti, mutterin!!??)? Mietin hetken, ja vastasin: "En tiedä, mutta ainakin yrittäisin." Kaad miten työhaastattelumainenn vastaus! Vastauksellani sain enemmän pisteitä osuudesta kuin "Anne", joka oli siis toinen ehdokas.  Seuraavaksi oli vuorossa luovuutta vaativa tehtävä. Minulle näytettiin kuva pandasta, siis siitä eläimestä. Ja sanottiin, että minun pitäisi piirtää kertomus jossa selviäisi mitä panda on tehnyt ennen tätä hetkeä. Ihmiselle, joka ei osaa piirtää, tämä tehtävä on muuten hirvittävän paha. Olin ihan paniikissa. Otin kuitenkin kynän käteen ja piirsin sievän pikku-pandan farkkuihin pukeutuneena syömässä bambua. Haastattelija sanoi, että hän arvelinkin tämän tehtävän olevan minulle helpon, kun olen asunut Kiinassa. WTF??

Uni 3: Olin jonkun koulun hyväntekeväisyystilaisuudessa. Koulu oli valinnut illan juontajaksi epävarman, hieman pulskan tytön, joka ei tehtävää halunnut, vaan oli siihen pakotettu. Tyttö esitteli illan merkkihenkilöt, kaupungin kerman ja päävieraa George Bloomin. Salissa istui siis ihkaoikeasti George Clooney. Nimen mentyä väärin, oppilaat repesivät nauruun, ja tyttöpololta pääsi itku. Minä suutuin ja huusin oppilaille kaikenlaisia törkeyksiä, kun raivostutti heikomman pilkkaaminen. Tämän jälkeen kävelin George Clooneyn luokse ja sanoin: "suo anteeksi, mutta minun on ihan pakko tehdä tämä, olen suurin fanisi." Ja halasin häntä. Hän halasi takaisin ja ooooooooooooooooh suuteli minua. Ja hyvin muuten suutelikin. Herraisä sentään. Hetkeä myöhemmin tallustelin paljain jaloin herra Clooneyn asunnossa, joka oli muuten hieno, ja asetuin taloksi. Ja siihen heräsin. Arvatkaa vaan oliko ankeaa herätä YKSIN KOTOA, vaikkakin satiinilakanoiden välistä, tuollaisen kokemuksen jälkeen? Oli.

Vähensin masennuslääkkeen puolikkaaseen ja heti alkoi meikäläisen sängyssä tapahtua :D Unet ovatkin olleet kadoksissa jonkun aikaa.