Olen edelleen yrittänyt jatkaa sokeritonta kuuriani. Paino sanalla yrittänyt. Ensin oli loma, jolloin annoin itselleni luvan herkutteluun. Sitten oli loman jälkeinen viikko ja Miehellä iltavuoro. Oli muka vaan niin rankkaa. Ja tämän viikon tekosyy on PMS ja kuukautiset. Et kun alkuun päästiin niin antaa mennä vaan...

No, sanottakoon tässä nyt se, että en ole kuitenkaan sortunut suklaalevy tai -keksipaketti päivässä rytmiin, kuten ennen sokerivieroitusta, vaan määrät ovat pysyneet edes joinain päivinä kohtuullisina. Mut kyllä se on vaan niskasta itseään kiinni otettava. Kävin tänä aamuna puntarilla, ja olen reilun 500 gramman päässä ensimmäisestä tavoitteestani. En edes muista ihan tarkkaan aloituspainoani (en kirjannut ylös, ja muisti vaan on huono) mutta tällä hetkellä painoa on pudonnut reilut neljä kiloa. Paino ei siis ole tämän repsahduksen myötä vielä noussut, muttei kyllä ole laskenutkaan.

Lueskelin alkuviikosta tuoreinta Suomen Kuvalehteä. Ja siinä oli iso juttu ravintosuosituksista ja siitä että ovatko suositukset oikein vai eivät. THL:n johtaja Pekka Puska tietenkin puolustaa virallisia ravintosuosituksia, mutta löytyy niitäkin lääkäreitä, jotka ovat sitä mieltä että ravintosuositukset ja meille tavallisille kuolevaisille esitetyt faktat ja väitteet eivät pidäkään paikkaansa. Lisätietoa täältä.

Artikkelin mukaan kaikki eläinrasva ei olisikaan pahasta ja tietyt kasviperäiset rasvat ovatkin pahasta. Ravinnosta pitäisi vähentää hiilihydraatteja ja lisätä proteiinia. Suurin yllätys ainakin minulle oli se, että uusien tutkimustulosten mukaan maitorasva ei olisikaan haitallista, vaan peräti hyödyllistä. Maidon rasva kun auttaa mm. D-vitamiinin imeytymistä. Että jos juotais vaikka kevytmaitoa, niin ei tarttis ihan niin hirveesti ottaa lisää D-vitamiinia purkista. Meillähän pojat ovat juoneet kevytmaitoa suositusten vastaisesti viimeistä kuukautta lukuunottamatta. Ja saatamme jopa siirtyä rasvattomasta maidosta takaisin kevytmaitoon, jahka ehdin asiaan perehtyä enemmän.

Lisäksi artikkelissa oli minulle uutta tietoa (en siis ole oikeasti perehtynyt näihin ravintoaineasioihin millään lailla tyyliin ikinä) hiilihydraateista. Hiilihydraatit muuttuvat elimistössä sokereiksi (tämän tiesin) ja elimistö erittää insuliinia pitääkseen sokeritasapainon kurissa. Kun hiilihydraatteja syödään paljon ja jatkuvasti, kuten nykyiset ravintosuositukset määräävät, elimistön insuliinitaso on koko ajan koholla. Koholla oleva insuliinitaso taas nostaa verenpainetta ja googlatessa törmäsin tietoon, että kohonnut insuliini aiheuttaa myös Alzheimerin tautia. Uusien tutkimustulosten mukaan tyydyttyneellä rasvalla ja sydäntautikuolemilla ei enää olekaan yhteyttä. Että olisko se sittenkin niin, että liika hiilihydraattien mussuttaminen olisikin oikotie sydän- ja verisuonitauteihin? Ja kai sekin nyt kertoo jotain, että Suomessakin syödään enemmän kevyttuotteita ja samaan aikaan olemme lihavampia kuin ikinä ennen. Kasvikset ovat edelleen hyviksiä ja kananmunakin on päässyt pahistelistalta pois.

Meillähän on koitettu vaihtaa pastat ja leivät täysjyväversioiksi. Koska täysjyvälliset hiilarit ovat vähemmän pahoja kuin pelkää valkoista jauhoa sisältävät. Joskus jos on kunnolla aikaa, vois tähän ravitsemuspuoleenkin perehtyä tarkemmin. Kaiken kaikkiaan ihan miettimisen arvoinen artikkeli, joskin artikkelin kommenteissa löytyi niin niitä jotka puolustavat ravintosuosituksia kuin niitäkin jotka vannovat vähähiilihydraattisen ruokavalion nimeen. Oisko se kultainen keskitie tässäkin se paras vaihtoehto?