Ensin oli se edellisen postauksen flunssa. Sitten kuuden päivän työmatka Saksaan. Sitten toivuttiin viikonloppu kahdesta edellisestä. Ja vietin aikaa perheen parissa, kun oli reissussa niin kova ikävä puolin ja toisin. Kun lopulta tuli maanantai, alkoi töissä kiire. Ja sit kouluttauduin yhden päivän. Ja nyt sitten ollaan tässä päivässä.

Ero perheestä oli yllättävän vaikea. Onneksi pojat osaavat jo puhua sen verran, että osaavat äidille sanoa puhelimessa moi ja heippa ja joo. Reissun jälkeen tuntuu, että olisin taas kuin vastarakastunut Mieheeni. Eihän se rakkaus mihinkään ollut kadonnutkaan, mutta sitä vaan jossain kohtaa suhteen kaarta rupeaa pitämään toista ikään kuin itsestäänselvyytenä. Eikä tää kahden pikkulapsen vanhempana olo nyt varsinaisesti parisuhteen laatuaikaa ole.

Työmatkan harmilliseksi miinusmerkkiseksi saldoksi tuli 3 mm KnitPron irtopään katoaminen. Että jos joku sattuu Würtzburgissa törmäämään yksinäiseen puikkoon, voi sen lähettää minulle :) Neulomisesta ei siis tullut juurikaan mitään, aikataulukin oli niin helvetillinen, että tuliaisetkin ostin paluumatkalla lentokentältä. Sentään kuitenkin Saksan päästä. Jatkossa pitänee muistaa se, että jos ehtii ostoskeskukseen, on ostokset tehtävä heti, koska saattaa olla ettei muuten ole aikaa.

Mut nyt taas ollaan takaisin normiarjessa. Ja tuntuuhan tää ihan kivalle.