Arvoisa Työnantaja,

Huomasin sunnuntain lehdessä ilmoittamanne äärettömän kiinnostavan työpaikan. Tai kiinnostavalta se ainakin vaikutti niiltä osin, joilta sen pystyin lukemaan. Ilmoituksen kun peitti 2 vuotiaan esikoiseni lehdelle heittämä puuro. Puuron kyllä yritin siivota pois, mutta voisilmän jämät tekivät osasta ilmoistusta lukukelvottoman.

Olen kahden pienen lapsen kotiäiti. Kuten jo mainitsin, esikoinen on 2 vuotias ja kuopus 8 kuukautta. Kotona lasten kanssa olen viettänyt kohta 10 kuukautta. Aika on ollut osaltaan taivasta ja osaltaan helvettiä. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että on aika siirtyä uusien haasteiden pariin.

Olen koulutukseltani tietotekniikan insinööri. Tämän lisäksi olen suorittanut projektinhallintakoulutuksen paikallisessa ammattikorkeakoulussa muutama vuosi sitten. Lähes koko työurani olen työskennellyt projektipäällikkönä. Tiedän ammattitaitoni olevan rautainen näiltä osin.

Kotona vietetty aika lasten kanssa on niin ikään ollut omiaan kehittämään taitojani, joita uskon voivani hyödyntää tarjoamassanne tehtävässä. Asiakasrajapinnassa työskennellessä pitkä pinna on aivan ehdoton. Ja uskokaa pois, kahden pikkulapsen kanssa sitä pinnaa venytetään äärimmilleen ihan joka ainoa päivä. Kun esikoisen kanssa saa vääntää kymmeniä kertoja päivässä syömisestä, potalle menosta, pukemisesta ulos lähdöstä, sisälle tulosta, pukemisesta, riisumisesta sekä nukkumaan menosta ilman, että totaalisesti naksahtaa päässä ja naapurikylässäkin kuullaan että nyt meni äipältä hermo, niin voin väittää että työelämässä pinna ei takuulla mene ikinä.

Kuvittelin olevani ennen lapsia hyvä projektipäällikkö. Osasin hoitaa monia projekteja samanaikaisesti. Projektit kestivät muutamista viikoista jopa vuoteen. Lasten kanssa arki on monia samanaikaisia projekteja päällekkäin joka ainoa päivä. Jos kykenee saamaan lapset ylös sängystä, aamupesut suoritettua, aamupuurot syötettyä, puettua ja ehdimmepä vielä yhdeksäksi neuvolaan, niin voitte olla varmoja, ettei suurempikaan projektimäärä pysty saamaan minua epätoivoiseksi ja iskemään hanskoja naulaan. Projekteissa kun puhutaan pidemmistä ajoista kuin tunneista ja minuuteista. Vastaavasti taas illalla, kun kuopus pilkkii puurolautasen äärellä ja esikoinen vasta kiipeää syöttötuoliin ja molemmat lapset pitäisi saada pestyä, vaipatettua, yöpaidatettua ja nukutettua ilman että kenelläkään läsnäolijoista menee hermo, niin en usko työelämässä vastaan tulevan montaakaan yhtä tiukkaa tilannetta.

Näiden erinoimasten ominaisuuksieni lisäksi olen tajuttoman motivoitunut työntekijä. 8h päivässä työmaalla on takuulla helpompaa kuin sama aika lasten kanssa kotona. Saattaisin jopa ehtiä syömään ruokani lämpimänä, mutta jos oikein kiire työasioiden kanssa tulee, niin olen tottunut juomaan kahvini kylmänä sekä syömään ruokani jo jäähtyneenä.

Näillä perusteluilla olen vakuuttunut, että olen hakemanne henkilö. Omaan rautaisen huumorintajun ja olettaisin tulevani erinomaisesti toimeen kaikenlaisien ihmisten kanssa. Viimeaikaiset sosiaaliset kontaktini tosin ovat olleet pääasiassa muita kotiäitejä, joten he ovat, aivan kuten minäkin, suorastaan naurettavan kiitollisia jokaisesta toisen aikuisen ihmisen kanssa vaihdetusta sanasta. Tarkemmat tiedot muista taidoistani sekä koulutuksistani löytyvät liitteenä olevasta ansioluettelosta. Huomauttaisin kuitenkin, että vuosiluvut eivät ehkä ihan kaikilta osin pidä paikkaansa, koska muuton jäljiltä noin kaikki työ- ja koulutodistukseni ovat jossain pahvilaatikossa paikassa X.