Ensinnäkin, työpaikkani yyteet päättyivät minun kannaltani "onnellisesti". Sain pitää työpaikkani. Sen sijaan kaksi henkilöä osastoltani sai lähtöpassit, joten töissä on nyt sitten tämän viikon ollut törkeän kiire. Tilanne ei tule paranemaan kahteen seuraavaan viikkoon, jolloin teen yksin kolmen ihmisen työt. Normaalistihan siis olen päivisin työtilanteeni niin salliessa kirjoitellut ajatuksiani ylös ja lähettänyt ne sitten sähköpostitse privaattimeiliini, josta sitten olen copypastennut tekstit blogiin. Nyt en siis enää ehdi tuota kirjoitushommaa töissä tekemään, ja iltaisin aika on mennyt neuloessa ja perheen kanssa oleskellessa, joten kirjoittelu on jääänyt tosi tosi vähiin. Kevätlomakin jää minulta pitämättä, kun ainakin eka kaavailtu lomautusviikko on minulta peruttu.

Toiseksi, Minnan arpajaispalkinto on päättelyä vaille valmis. Postiin palkinto lähtee ensi viikolla. Lopputuloksesta lisään kuvia jahka Minna on paketin saanut. Oli aivan mahtavaa neuloa pitkästä aikaa, ja malli joka oli minulle kohtalaisen haastava, oli aivan upea.

Kolmanneksi, Janne oppi tuossa muutama ilta sitten nousemaan istualteen. Ihan tuosta noin vaan. Muutaman päivän ennen tätä poika könötti puoli-istuvassa asennossa toisen kankun päällä. Toki hän ottaa vielä toisella kädellä tukea lattiasta, mutta taas siis ollaan uusia juttuja opittu. Lisäksi poika on oppinut entistä kovemmin komentamaan. Siis kovaäänisemmin. Meillä ei varmaan naapureillakaan jää epäselväksi se, milloin äiti tai iskä on liian hitaita tuomaan maitopulloa. Maitopullosta puheen olleen, Janne sai myös ekan nokkamukin, jonka käyttöä alettaneen harjoitella viikonloppuna (ellei Mies ole jo sitä ehtinyt tehdä).

Neljänneksi, kevät tekee täällä tuloaan, vaikka meillä vielä alkuviikosta saatiin viitisen senttiä luntakin. Syksyllä istuttelin krookuksia pihallamme oleviin isoihin saviruukkuihin, ja sieltä jo yksi kovasti kurkisteli päivänvaloa kohti. Pitänee varmaan talven ränsistämät kanervat ottaa pikapikaa ruukuista pois, josko sieltä vaikka muutama muukin kevätkukkanen ilmaantuisi meitä ilostuttamaan. On muuten ihan luksusta, kun sai talvikengätkin vaihtaa jo kevyempiin.

Viidenneksi, työt kutsuvat taas, joten on mentävä. Mutta hengissä ollaan kaikki ja hyvin voidaan :o)