Olen saanut uuden ystävän, mikäs sen sopivampaa näin ystävänpäivän alla. Ja uuden ystäväni nimi on Cormoran Strike, lontoolainen yksityisetsivä, sotasankari ja iäkkään rocktähden avioton poika. Ei varsinaisesti mikään komistus mieheksi, mutta ystävänä mitä parhain. Sellainen, jonka käsiin uskaltaisi antaa henkensä. 

Cormoran Strike on Robert Galbraithin (JK Rowling) luoma hahmo, jolle toivon lukuisista läheltä-piti tilanteista huolimatta pitkää ikää. Mies sai joululahjaksi kirjasarjan toisen osan Silkkiäistoukka, joka vei minut mennessään. Jos et tykkää fantasiasta ja Harry Pottereista, ei hätää, uskallat ihan hyvin tarttua tähän. Silkkiäistoukka on koko lailla perinteinen dekkari. Mieleeni tulee Agatha Christien juonenkäänteet, jossa kuvittelet tietäväsi kuka syyllinen on, mutta et tiedä sittenkään. 

Tapahtumat etenevät verkkaisesti, salapoliisityyliin. Ehkä myös tuttuun Rowlingin tyyliin. Myös Pottereissa alussa tapahtui hyvin vähän ja vasta kirjan loppumetreillä tapahtumat rysähtivät lukijan silmille. Sarjan ensimmäisen kirjan Käenpesän Rowling kirjoitti anonyymina, eikä "kukaan" tiennyt Galbraightin oikeaa henkilöllisyyttä. Kirja menestyi loistavasti. Enkä ihmettele yhtään. Henkilöhahmot ovat loistavasti luotuja, sympaattisia ja hyvin inhimmillisiä. Rowling osaa kirjoittaa sekä miehen, että naisen roolit hyvin uskottavasti. Jos tykkäät brittidekkareista, tykkäät takuulla myös tästä.