Tänään viedään siis tokavikaa työpäivää. Motivaatiota ei ole nimeksikään, kunhan nyt tulen kun tästä palkka kuitenkin maksetaan. Mielessä olis noin tuhat muuta juttua jota tekisin mielummin. Työntäisin mm. tikkuja varpaankynsien alle ;o) Kotona odottaa edelleen haravoimaton takapiha, kukaton etupiha, joka suorastaan huutaa orvokkeja, edelleen keskeneräinen lahjaprojekti, jonka pitäisi olla valmiina parin viikon päästä. Lisäksi kamala kasa kirjoja, sotkuiset kaapit, digiboksi täynnä katsottavaa, infernaalinen määrä kokeilemisen arvoisia leivontareseptejä jne jne jne. Ymmärrätte varmaan.. Uudessa työpaikassa odottaa kivan tuntuiset työkaverit, paljon uusia haasteita, iso määrä projekteja ja ennen kaikkea se minun osaamiseni arvostaminen.

Painonpudotusprojekti sen sijaan on hunningolla. Oli tuossa parisen viikkoa sitten omat synttärit ja sitä ennen tyttöjen ilta. Sit pääsiäinen. Painoa on tullut 300g lisää! Nyt sit pitäis jaksaa silläkin saralla skarpata. Selitellähän aina voi, mutta kun lapset olivat sairaana ja Miehen terveydentilasta emme edelleenkään ole saaneet täsmennystä, niin on univelkaa ja sitä väsymystä tulee kompensoitua suklaalla (note to myself: ens kerralla kun Mies menee laivalle, niin se ei saa tuoda yhtään suklaata!). Tällä viikolla tilanne on kohentunut. Josko sitä vaikka syyskuun alkuun mennessä olis saanut sen 10 kiloa pois. Joka tapauksessa, se eka tavoite on tästä repsahduksesta huolimatta saavutettu. Nyt sit pitäis keksiä joku juttu jolla itseni palkitsen. Olisko se puserolangat vai itsensä hemmottelua vai mitä, en ole vielä päättänyt.

Koska sää on ollut suosiollinen, olemme puuhastelleet lasten kanssa pihalla. Sain VISION. Etupihan nurkassa on hyödytön rikkakasvialue. Kaivoinpa sen pois ja tilalle laitoin ensin katekankaan ja päälle kiviä. Kivet vaan loppuivat kesken, joten projekti odottaa aikoja parempia.. Esikoisen kanssa istuttelimme eilen pitkin pihaa ja muutamaan ruukkuunkin tuoksuherneitä. Kävimme Plantagenissa viikonloppuna ja poika poimi siemenpussin käteensä. Olipa eilen illalla mukava puuhailla yhdessä pojan kanssa. Lapioimme ensin multaa ruukkuun ja sitten pikkumies sai pistää jokaiseen koloon yhden (tai useamman) siemenen. Kun siemeniä jäi runsaasti ylitse, loppuja laittelimme sitten etupihan kukkapenkkiin . Katsotaan nyt kasvaako sieltä ikinä mitään. Illalla tuskailin takapihaprojektin parissa. Olispa kiva voittaa joku puutarhan muutos. Joku Muu hoitaisi nurmikonistutuksen, puiden sahaamisen, kantojen kaivamisen, kukkaistutusten suunnittelun ja  terassin rakentamisen. Koska moista ei ole luvassa, täytynee homma tehdä itse. HUOH.

Jos vaikka tekis sit välissä jotain töitäkin, kun rupee ahdistaan jo pelkkä ajatus tekemättömistä kotitöistä..