Olen siirtynyt kotiäidistä uraäidiksi. Tai no, ura ja ura, eipä tässä nykyisessä duunissa ole juurikaan etenemisen mahdollisuuksia. Mutta enpä valita, onpahan edes työpaikka johon palata.

 

Tuossa taannoin avauduin siitä miten kotiäitinä en missään nimessä ollut edustuskelpoinen. Hyvä kun lähikauppaan tai puistoon kehtasi mennä. Sittemmin tilanne on kohentunut huomattavasti ja tänä aamuna peilistä katsoi kuta kuinkin ihmisen näköinen nainen. Olin itsekin aika hämmentynyt tilanteesta, pakko myöntää. Suurin muutos tapahtui kun kävin kampaajalla. Kampajaan ”loihtima” keski-ikäisen look muuttui hetimiten, kun pääsin itse hiuksiani laittamaan. Kun hiukset oli saatu taivuteltua tahtooni, niin huomio kiinnittyi kulmakarvoihin. Kotona ollessa kulmakarvat suorastaan villiintyivät rehottamaan. Aikani ajatusta sulateltuani lopulta rohkaisin itseni, tartuin pinsetteihin ja goodbye puskat ja tervetuloa siistit kulmakarvat. Taannoiselta laivareissulta mukaan tarttui kulmageeli ja uusi ripsiväri. Lisäksi höyrähdin keski-ikäistymisen pelossa ostamaan ihonhoitosarjan ikääntymisen vaikutuksia vastaan. Tuloksista en tiedä, mutta ainakin itsestä tuntuu, että sitä on joka purkinkallistuksen jälkeen nuoremman näköinen.. Pari uutta vaatekappaletta ja avot sitä kelpaa tulla töihin istumaan tyhjänpantiksi.

 

Töihin paluuni tuli mitä ilmeisimmin kaikille yllätyksenä, sillä tietokoneeni ei ensimmäiseen päivään toiminut kuten piti (mut mulla onkin kokonaan uus työkone, joka on aikas ihq, joten en valita.. Ainakaan paljoa). Aamun sähköpostin kahlaaminen vaihtui toimettomana istumiseen. Netti ei toimi, sähköposti ei toimi, iso osa tarvitsemistani ohjelmista puuttuu kokonaan, osa ohjelmista taas on asennettu ihan turhaan jne jne jne.

 

Mutta, aamukahvit on juotu rauhassa. Lounaaseen kulutin sallitut 30 minuuttia ja ruoka syötiin lämpimänä. Kotiin on soitettu vasta kerran. Lapsista puhuttu aika lailla, mutta ei välttämättä ihan niin paljoa, että työkavereita alkais ärsyttää. Huom. välttämättä, parempi on ehkä olla ihan hissukseen ja koittaa takoa päähänsä, että ihan kaikkia ei varmaan kiinnosta meidän poikien taidot. Siihen nähden mitä kaikkea sitä kotona tekee päivän mittaan, eka työpäivä on ollut suorastaan lomailua (=perä kipeytyy istumisesta). Toki täs nyt on jo pomolta saatu sen pituinen lista uusista työtehtävistä, että jouluun saakka saattaa olla aika ajoin jopa kiirettä.