Olen väsynyt. Ollut sitä jo monta vuotta. Aamulla en meinaa jaksaa herätä. Työmatkat menevät täysin zombina. Muutaman kerran olen miettinyt liikennevaloissa, että tässä vois ihan hyvin hetkeksi pistää silmät kiinni. Olen väsynyt ihan aina. Paitsi illalla kun pitäisi mennä nukkumaan. Silloin ei väsytä yhtään. Nyt olen muutamana iltana väsymyksen vuoksi aikaistanut nukkumaanmenoa. Aika laihoin tuloksi. En ole yhtään sen pirteämpi, miltei päinvastoin.

Työterveydestä sain lähetteen labraan (wtf, milloin tämä tapahtui, että hb:n mittauksen takia on mentävä labraan), jossa otetaan hb ja paastoverensokeri. Google tiesi kertoa, että alituinen väsymys ja lihakouristelut ovat yksi diabeteksen oire. Ehkä minä en olekaan masentunut, vaan diabeettinen? Tai molempia.

Taannoinen sairausloma meni nukkumiseen. Vein lapset aamulla kahdeksaksi hoitoon, tulin takaisin kotiin ja menin suoraan sänkyyn. Heräsin monesti vasta puoliltapäivin. Silti uni tuli illalla ihan säälliseen aikaan. Vasta parina viimeisenä saikkupäivänä jaksoin olla hereillä heti lasten hoitoonviemisen jälkeen.

Olen koko ikäni kärsinyt eriasteisista nukahtamisongelmista. Nukun kyllä pääsääntöisesti hyvin, mutta nukahtaminen on kovin työlästä. Nukahtamislääkkeitä en voi käyttää, koska ne vievät tolkun pois pitkälle seuraavaan päivään. Onneksi joku keksi suositella melatoniinia, jonka avulla nukahtaminen helpottuu. Nyt ei enää tarvitse kukkua aamuyön tunneille, vaan saan unen aikaisemmin. Melatoniinista ei jää pöhnäistä oloa, koska vaikutusaika on lyhyt. Joka ilta en pilleriä ota, ainoastaan tarvittaessa. Univelkaa on ilmeisesti kertynyt vuosien saatossa niin paljon, että parin yön jälkeen väsymys ei helpota, vaan pahentuu. Josko sitä tänään painuis petiin yhdeksältä..