Olen "harrastanut" neulomista reilut 10 vuotta. Lanka ja puikot pelastivat minut ensimmäiseltä masennuskierrokseltani takaisin elämään. Sen jälkeen en voinutkaan neuloa pariin vuoteen juuri mitään, koska nelominen palautti masennusaikaisen olotilan niin selvästi mieleen. Sittemmin olen kohdannut peikkoni ja neulomisesta on tullut kiinteä osa jokapäiväistä elämää. 

Olen aina tykännyt haasteista. Myös neuloessa olen pyrkinyt opettelemaan uusia asioita ennakkoluulottomasti. Opettelin magic looppaamaan, koska muutkin tekivät sitä. En automaattisesti valitse aina sitä helpointa neulemallia. Perussukkien tekeminen on aika tuskaista. 

Viime kesänä opettelin tekemään sukat varpaista varteen. Se olikin helpompaa kuin luulin. Sukista tuli ihanat. Lisään kuvia myöhemmin, kunhan löydän ne jostain. Sukissa on käytetty kotimaisen indie-värjärin Lai-la-Lai Yarnzin Shell Sockia. Ihanan kevyessä kesälangassa on 50 % villaa, 25 % soijasilkkiä, 22,5 % puuvilla ja 2,5 % kitiiniä. Kitiinillä on ilmeisesti antibakteerisia ominaisuuksia, joten ehkä siksi sitä on lisätty lankaan. Mutta neuletuntuma oli ihana, sukat ovat kevyet ja lämpimät. 

Tein tammikuun pakkasten kannustamana itselleni Huurre-tuubihuivin. Ja siihen opettelin silmukoinnin, joka tähän saakka on ollut aika lailla hepreaa. En tiedä osaanko jatkossa silmukoida esim. sukkien kärkiä, mutta ehkä tämän jälkeen on helpompi opetella. Huivissa on käytetty muinaista Novitan Luxus Cloud -lankaa sekä pitsineuleeseen Dropsin Baby Alpaca Silkiä kaksinkertaisena.

20160204_165243%5B1%5D.jpg

Olen niin ikään opetellut älyttömän monta tapaa tehdä kantapää. Pirjo Iivosen Unelmien silmukat -kirjasta otin työn alle Neiti Kesäheinä -sukat, joissa kantapää oli paitsi ristiinvahvistettu myös ranskalainen. Olen kuullut ranskalaisesta kantapäästä vaikka kuinka kauan, mutta kuvitellut olevan sen jotain äärettömän monimutkaista. No, eipä muuten ole. Olen jopa tietämättäni saattanut joskus tehdä ranskalaisen kantapään jossain muussa yhteydessä. Jälleen kerran verkkoneulelehti Ullassa on aiheesta äärettömän hyvä artikkeli. Minun kantapäähäni tuo ranskalainen versio istuu älyttömän hyvin. Tästä taisi tulla uusi suosikki. 

Koska neulon paljon sukkia, olen jo vuosia käyttänyt kärkeen nauhakavennusta. Edellä linkatussa Ullan artikkelissa kerrotaan lisää nauhakavennuksesta nimellä tasainen kärki. Sukkien kiila- ja kärkikavennuksissa ongelmaksi on muodostunut suosittu ylivetokavennus, joka minun neuleissani on vaan yksinkertaisesti ruman näköinen. Englanninkielisissä ohjeissa mainitaan ylivetokavennuksen sijaan monesti ssk, eli slip-slip-knit. Kavennuksessa nostetaan silmukka oikein neulomatta vasemmalta puikolta oikealle puikolle kahdesti, palautetaan silmukat takaisin vasemmalle puikolle ja neulotaan takareunasta yhteen. Kavennuksesta tulee saman näköinen kuin kaksi oikein yhteen - kavennuksesta, mutta se kallistuu toiseen suuntaan. Youtubesta löytyy vaikean selostuksen tueksi hyviä videoita, tässä yksi.

20160319_094007%5B1%5D.jpg

Neulemaailmasta löytyy runsaasti tekniikoita, joita en ole onnistunut ottamaan haltuun. Yksi näistä on kahden sukan neulominen kerralla magic loopilla. Tämä ei vaan mene minun jakeluuni mitenkään. Minulla on aiheesta ohjekirjanenkin, mutta en vaan tajua. 

Vielä kun jostain löytyis pari tuntia lisää aikaa vuorokauteen, että ehtis muilta hommiltaan joskus neuloakin.

Edit 29.3.2016: Lisätty sukkakuva.