Viimeaikainen säätila on painanut minun mielialani sellaiseen suohon, että ei paremmasta väliä. Ilmeisesti parin viimeisen vuoden ihanat runsaslumiset talvet ovat saaneet minut autuaasti unohtamaan nämä sateiset ja synkät versiot. Eilisaamun pikkupakkanen (-5) pisti minut sellaiseen vauhtiina heti aamusta, että oli ihan kiva päivä. Tämän aamun sadetihku ja +5 palautti takaisin tähän ankeaa syksyyn.

Minä olen kevät- ja kesäihminen. Inhoan syksyä, koska on pimeää ja synkkää. Lumen tultua maahan on heti helpompaa. Pimeät illat ja aamut saavat ihan uutta valoa lumesta. Viimeiset viikot meillä ollaan vietetty illat sisällä. Kun ketään ei juurikaan huvita mennä pimeään sateeseen seisoskelemaan. Jopa himoulkoilija Mies on lannistunut. Lapset pääsevät yleensä ulos hoidossa, mikäli sää sallii. Ja viikonloppuna toki ulkoillaan valoisan aikaan (joka ei kylläkään pituudellaan tee vaikutusta).

Kyllä täällä siis hengissä ollaan, vaikka tämä ankeaakin ankeampi syksy saa minut toivomaan, että voisin karhujen tai muumien tapaan vajota talviuneen ja herätä vasta kevään ensimmäisenä päivänä.