En ole kyseistä ohjelmaa seurannut, koska minua ei oikeasti kiinnosta se, miten pitkäaikaisvangit, prätkäjengit tai narkkarit elävät. Minun mielestäni he ovat ihan itse valinneet oman tapansa elää, eikä heitä kohtaan ole mitään tarvetta tuntea sääliä tai myötätuntoa. En vaan kykene. Luin kuitenkin tänään Iltapulun artikkelin aiheesta.

Viimeisin jakso sarjasta käsitteli päihderiippuvaisia. Joiden elämä on niin kurjaa, kun heitä kohdellaan riippuvuutensa vuoksi epäreilusti. Tai näin oletan. Kuten sanoin, en ole jaksoa katsonut, luin vain lehtijutun. Minä näen näitä sekakäyttäjiä päivittäin. Ihan Tampereen keskustan tuntumassa. Tää käyttäjäjengi on todella pelottava, koska käytös on arvaamatonta. Ei voi tietää koska joku tuikkaa jollain teräaseella sivullista ohikulkijaa. Toivoa vaan sopii, ettei se ole taudin saastuttama neula. Sama jengi aiheuttaa alueen yrittäjille taloudellista vahinkoa pöllimällä liikkeistä tavaraa sen minkä ehtivät. Yhden vartijan työ menee pelkästään tämän jengin häätämiseen alueen eri kiinteistöistä häiriötä aiheuttamasta. Näen päivittäin, miten sama jengi kuseksii ja paskoo täysin julkisesti kaikkien nähden kiinteistöjen seinille. Huumeita myydään avoimesti, jokusen kerran olen nähnyt tyyppejä piikki suonessa. Keskellä päivää, keskellä kaupunkia. Ja näitä tyyppejä sitten pitäisi jotenkin sääliä. Vihaksi pistää. Että verorahoja pistetään narkkareiden aineidenkäyttöön. Ymmärrän vielä sen, että verovaroin tuetaan heidän kuntoutumistaan, mutta en sitä, että niillä tuetaan heidän aineidenkäyttöään. 

Ihan kaikki kunnia Armanille, hän tekee tärkeitä juttuja. Mutta tässä asiassa olen eri mieltä. Päihderiippuvuuteen on olemassa hoitoja. Riippuvuudesta irti pääseminen ei varmastikaan ole helppoa, en tiedä, kun ei ole kokemusta. En polta, en käytä huumeita, ja minun alkoholinkäytölläni valtion monopoliliike olis konkassa alle vuodessa. 

Jokainen leikkaus on aina riski. Monen leikkauksen kohdalla edellytetään, että esim. tupakointi on lopetettava, koska sen on todettu hidastavan paranemista ja komplikaatioiden riski on suuri. Lihavia ihmisiä ei leikata tietyissä tapauksissa ennen kuin ovat laihduttaneet sen verran, että leikkauksen riskit ovat pienemmät. Tekonivelleikkauksia ei tehdä, jos olet tilastojen mukaan liian lihava. Ymmärtääkseni tupakoijat ja alkoholistit sekä päihderiippuvaiset eivät pääse elinsiirtoihinkaan ennen kuin osoittavat, että tissuttelu, pössytely ja piikittäminen on loppunut. Ja miksi pitäisikään? Elimiä on liian vähän tarvitsijoihin nähden, miksi niitä sitten pitäisi antaa sellaisille kansalaisille, joita ei edes oma elämä kiinnosta. Onneksi minä en ole lääkäri, koska jos pitäisi valita elinsiirtopotilaista esim. lapsi tai narkkari, valitsisin sen lapsen. Aina. 

Olen joskus pohtinut, että mitä tekisin jos omista lapsistani tulisi huumeidenkäyttäjiä. Tekisin varmaan sen, jonka jokainen äiti. Huolehtisin itseni sairaaksi, ja pelkäisin sitä kertaa kun oven takana on poliisi kertomassa niitä kaikkein ikävimpiä uutisia. Olen ennen kaikkea äiti. Ja kaikkien äitien tavoin toivon, että omat lapseni  kasvavat suuremmitta ongelmitta hyviksi ihmisiksi. Sellaisiksi, jotka osaavat pitää huolta itsestään ja lähimmäisistään.