Meillä on maailman nopein vauva. Yhdessä asiassa ainakin. Nimittäin sukkien riisumisessa. On ihan käsittämätöntä millä vauhdilla alle puolivuotinen pojanpirpana saa sukat pois jaloista. Ja on sitten ihan sama onko sukat laitettu housunpunttien päällä vai alle, tai onko punteissa resorit vai ei. Myöskään sukan varren pituudella ei ole merkitystä. Lyhytvartisen sukat lähtevät yhtä nopeasti pois jalasta kuin polveen saakka ulottuvat. Pojalle on tullut tästä ilmeisesti leikki, on hirvittävän kivaa, kun vanhemmat leikillään toruvat ja sitten koitataa saada sukat takaisin jalkoihin, jotka huiskavat noin sata tahtia sekunnissa.. Jannesta on tullut pirun ovelakin, aina ei edes huomata sukan kadonneen, joten puolikkaita sukkapareja saa etsiä ympäri huusollia kissojen ja koirien kanssa. Joka meillä on vielä hankalaa, kun ei ole kumpiakaan, ellei sohvan alla lymyileviä villakoiria lasketa mukaan.

Muutenkin Janne tykkää hirmusti olla nakuna. Illalla annamme aika ajoin pojan olla lattialla ilman rihmankiertämää ja jo normaalisti villi meno senkun vaan hurjistuu. Vauhti, jolla pojan jalat ja kädet sätkivät on käsittämätön. Mikäs siinä, kelpaa sitä lämpimällä lattialla mummon villamaton päällä nakustellakin, ei pahemmin kylmä pääse tulemaan. Janne opettelee kovasti jo ryömimään. Pääsee ihan eteenpäinkin jo silloin tällöin. Kauheeta äheltämistähän se on, kun tuo em. villamatto aiheuttaa melkoisen kitkan, mutta sitkeästi poika vaan punnertaa eteenpäin. On ihan käsittämätöntä miten vaistot ohjaavat noin pientä ihmistainta.

Ja sitten syömiseen. Meillä on tällä viikolla maisteltu kukkakaalia. Serkkutytölle kukkakaali oli vauvana sekoittanut mahan, meillä ei tunnu olevan sitäkään vaikutusta. Tosin kukkakaali ei pojan mielestä ole mitenkään hyvää, joten olemme joutuneet sekoittelemaan sekaan porkkanaa ja bataattia. Lisäksi päätimme Miehen kanssa, että pojalle annetaan kerran päivässä myös hedelmä- ja marjasoseita, että edes jotain uusia makuja päästään maistelemaa. Äipältä kun meinaa mielikuvitus loppua kesken soseiden suhteen. Kaipa sitä voisi välillä antaa ihan valmista purkkiruokaakin, että edes jotain vaihtelua saadaan ainaiseen porkkana-peruna-bataatti-kukkakaali mössöön. Ruoka maistuu pojalle tosi hyvin, etenkin iltapuuro (Piltin kaurasellainen) on Jannen herkkua, sitä menee suorastaa pelottavia määriä. Seuraavaksi lienee paikallaa maistella muitakin viljoja ja lihaa.

Loppuun sitten tämän päivän riemu-uutinen: Janne nukkui viime yönä ekan kerran syömättä. Nukkumaan poika meni puoli yhdeksän maissa, hieman kitisi kahden aikaan (kun oli taas kääntynyt sängyssä poikittaina, ja jäänyt ikäänkuin jumiin), mutta jatkoi unia seitsemään saakka. Olimme Miehen kanssa molemmat aivan sekaisin, kun aamulla luulimme kellon olevan viisi, ja se olikin kaksi tuntia enemmän. Ja kyllä, meitä molempia väsytti aivan törkeästi, kun saimme kaksi pidempää pätkää unta palloon. Sattuneesta syystä (sähköt katkesivat koko kaupunginosasta) meillä mentiin ajoissa nukkumaan eilen illalla.