Minullehan ei siis kannata v***uilla. Tämän tietävät kaikki, jotka minua vähänkin tuntevat. Palaute ei välttämättä tule samalla hetkellä, mutta kosto tulee ennemmin tai myöhemmin, se jos mikä on varmaa.

Tänä aamuna tunsin aivan suunnatonta nautintoa, kun soitin eräälle työpaikkani henkilölle klo 6:25. Mieshenkilö toisessa päässä on työmatkalla, joka lienee melko kostea (lue: messut). Herra oli takuulla sikiunessa, mutta juuri hän antoi mahtikäskyn perjantaina, että minun pitää ilmoittaa missä mennään ensimmäisenä maanantaiaamuna. Hän ei todellakaan osannut odottaa sitä, että minun maanantaiaamuni on vähän kuuden jälkeen. Tämän euforisen hyvänolon tunteen olisi voinut ehkä vielä saada paremmaksi tieto, että homma olisi mennyt pieleen. Kaiken lisäksi, kun tein ihan niinkuin herra oli käskenyt, tämä kehtasi sitten iltapäivällä valittaa minulle, että olin soittanut niin aikaisin. Odotti varmaan anteeksipyyntöä. Arvaa heruiko? Sanoin kylmän rauhallisesti, että itse pyysi soittamaan heti kun tilanne oli tiedossa ja itse olin töissä kuudelta tämän homman takia.

Minun viikonloppuni kun meni tämän asian kanssa stressatessa aika poskelleen. Kaikesta kivasta oli se suurin hohto pois, kun työasiat olivat mielessä koko ajan. Käytiin Miehen kanssa päiväseltään Tallinnassa lauantaina. Juttua kuvien kera on tulossa. Ja täytyy sanoa, että minulla on varmasti maailman ihanin mies. Kaikesta mokailustani, stressaamisestani, krapulastani, skitsoilustani, hermoilustani ja huokailustani huolimatta Mies ei jättänyt minua rannalle ja tulipa vielä samaa matkaa takaisin kotiinkin, vaikka en tosiaankaan ihan koko aikaa ollut likikään maailman parasta seuraa krapuloissani. Love you darling!